Lähden taas kerran sarvipöllöjen maille. Tällä kertaa lähden hyvissä ajoin illalla ennen auringonlaskua, olen perillä jo muutama tunti ennen auringonlaskua. Tiedän että vielä ei ole mitään syytä odottaa pöllöjä lentelemässä, mutta halusin olla ajoissa ja samalla seurata muuta luonnon menoa odotellessa, sillä paikka ei ole minulle tuttu.
Pääsen pellon reunaan, mutta tällä kertaa en nouse autosta pois, vaan pidän autoa näkösuojanani, sillä eläimet usein hyväksyvät auton, mutta pelkäävät ihmishahmoa.
Jään odottelemaan ja katson kun kalalokkiparvi aterioi vastaniitetyllä pellolla kauempana. Tervapääskyt kaartelevat taidokkaasti viereisen niityn yllä ja kirkuvat lentäessään. Ohitseni ajaa kuorma-auto ja jostain sitä pakoon lähtee valkohäntäkauris. Seuraan valkohäntäkauriin menoa, kunnes se katoaa näkyvistä.
Aurinko porottaa vielä korkealta ja lämpimästi, pidän auton ikkunat auki viilentääkseni autoa ja samalla kuullakseni mitä ympärilläni tapahtuu.
Lehtokerttu ja pari mustarastasta laulelevat rauhallisia kesäsäveliään. Metsän siimeksestä kuuluu harmaasiepon kutsuääniä. Yleisesti ottaen luonto on hiljentynyt huomattavasti juhannuksen jälkeen, kuten sillä on tapana tehdä. Autossa on melkoisen kuuma, mutta eipähän tarvitse palella. Aina on jotain positiivista.
Tuulihaukkanaaras laskeutuu tielle aivan eteeni, otan siitä muutaman kuvan muistoksi. Kalalokkeja purjehtii päivän askareistaan kokoontumispaikalle, niitä onkin jo kerääntynyt iso joukko. Sepelkyyhkyjä lentää harvakseltaan maiseman poikki.
Tikliparvi lennähtää läheisellä hakkuuaukealla kasvavaan mäntyyn tirskuttelemaan. Liekö poikaset vielä kerjäävät emolta ruokaa. En tiedä, enkä pysty asiaa mitenkään todentamaan, sillä välimatkaa on liikaa.
Pian kuulen hentoa rapinaa auton takaosasta ja kun katson peruutupeiliin, näen tuulihaukan pyrstön takalasilla. Pian se jatkaa matkaansa jyrsijäjahtiin.
Maiseman halki lentää verkkaisesti ruskosuohaukka. Kohti auringonlaskua se suuntaa, minne lie sekin on menossa.
Aurinko on jo laskenut horisonttiin, sarvipöllöistä ei ole kuulunut vielä pihahdustakaan. Lehtokurppa kurnuttaa jossain reviirilennollaan. Hyttyset ovat liikkeellä sankoin joukoin ja autoonkin niitä tulee jatkuvalla syötöllä. Huitelen hyttysiä kauemmas, samalla kun seuraan mitä maastossa tapahtuu.
Käyn välillä tarkistamassa metsän takana toisella niittyaukealla, ettei sarvipöllöt vain lentele siellä. Niitä ei näkynyt, eikä edelleenkään edes kuulunut, mutta tuulihaukkanaaras piti vahtia ladon katon reunalla. Pysäytän auton ja otan muutaman kuvan tuulihaukasta.
Palasin takaisin alkuperäiselle tähystyspaikalleni, jonka läheisyydestä olen aiemmin kuullut sarvipöllön poikasten kerjuuääniä. Hyttysten määrä lisääntyy ja niin ikään myös huitominen autossa. Yöperhosia lentelee siellä täällä, myös lokit lentävät välillä ja huutelevat ties minkä vuoksi.
Pian näen jonkin tumman hahmon muutaman sadan metrin päässä kedolla metsän reunassa. Otan kiikarit apukuskin paikalta ja tarkistan hahmon. Hirvisonnihan se siellä on saapunut iltapalalle. Otan kameran penkiltä ja pari kuvaa hirvestä. Vaikka omalle silmälle on vielä hyvin valoa, kamera on tästä asiasta aivan toista mieltä. Vähemmän valovoimainen objektiivi ei auta asiaa, mutta parempaakaan ei ole. Joudun tiputtaa valotusajan todella alas, mutta onneksi saan tukea autosta ja kuva ei tärähdä – ainakaan jokainen.
Taivaalla muutama pilvenhattara muuttuu punaiseksi ja tienoo hämärtyy entisestään. On aika lähteä kotia kohti. Kotona olen pitkän päivän väsyttämänä sen verran poikki, etten jaksa heti siirtää kuvia koneelle ja alkaa työskentelemään niiden kanssa, vaan laitan kameran odottamaan parempaa hetkeä ja menen nukkumaan. Hyvä päivä kaikkiaan ja kiva päästä kuvauspuuhiin luontoon pitkän sadeputken jälkeen.
Illan eläimiä
- Harmaasieppo
- Tervapääsky
- Tikli
- Mustarastas
- Kalalokki
- Valkohäntäkauris
- Tuulihaukka
- Lehtokerttu
- Tiltaltti
- Sepelkyyhky
- Ruskosuohaukka
- Lehtokurppa
- Hirvi
Discover more from Samu Aaramaa Photography
Subscribe to get the latest posts sent to your email.