Valkoposkihanhi (Branta leucopsis)

Valkoposkihanhi on täynnä yllättäviä piirteitä, ja mielenkiintoisimmat niistä liittyvät sen historiaan ja käyttäytymiseen.

Koko ja paino

Keskikokoinen hanhilaji, 58-70 cm, siipiväli 120–142 cm ja paino 1 500–3 000 grammaa. Keskipaino on 1 687 grammaa.

Keskiaikainen uskomus: hanhi syntyi simpukasta

Keskiajalla valkoposkihanhia ei nähty pesimässä Euroopassa, joten ihmiset päättelivät niiden syntyvän merirokosta – kirjaimellisesti kasvavan puunrungoista ja ajelehtivista laudoista. Tätä pidettiin niin totena, että joillain alueilla hanhea sai syödä paaston aikana, koska sitä ei laskettu “oikeaksi lihaksi”.

Poikasten vaarallinen matka

Valkoposkihanhen arktinen pesintä on poikkeuksellisen dramaattista ja täynnä selviytymisen äärirajoja. Laji pesii muun muassa Zemljan saarella, Huippuvuorilla ja Grönlannissa, ja usein se rakentaa pesänsä korkeille jyrkänteille, joilla poikaset ovat turvassa naaleilta. Kun poikaset kuoriutuvat, vanhemmat lentävät alas jyrkänteen juurelle ja kutsuvat niitä luokseen. Poikaset lähtevät äänen perässä alas holtittomasti leijuen, liukuen ja pyörien, ja vain osa selviää hengissä – korpit ja muut pedot saalistavat niitä matkalla kohti ruohomaita. Arvioiden mukaan vain noin puolet poikasista selviää ensimmäisestä kuukaudestaan. Poikaset voivat joutua seuraamaan vanhempiaan jopa 10–25 kilometrin vaelluksen päästäkseen turvalliselle kasvualueelle. Näiden dramaattisten lähtöjen uskotaan vähentävän riskiä joutua jääkarhujen, naalien, merikihujen ja suurten lokkien saaliiksi.

Huippunopea muuttaja

Laji voi lentää jopa 95 km/h ja muuttaa valtavina parvina Pohjoisen jäämeren pesimäalueilta talvehtimaan Pohjanmeren rannoille.

Syö ruohoa – paljon

Valkoposkihanhi on lähes täysin kasvinsyöjä ja laiduntaa ahkerasti. Hollannissa tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että hanhi voi ulostaa jopa 160 kertaa päivässä, koska ruoho kulkee sen läpi nopeasti.