Melko hyvin nukuttu yö takana – mukavaa vaihtelua. Heräilin kyllä välillä ja nousin sängystä, enkä todellakaan nukkunut sitä ”lääkärin määräämää” kahdeksaa tuntia, johon en tosin usko muutenkaan, mutta kuitenkin nukuin – monta tuntia ja heräsin suhteellisen virkeänä. En herännyt silloin kun olin suunnitellut, sillä katsoin ulos ja päätin jatkaa vielä vähän höyhensaarilla. Ehkä se oli ihan hyvä idea. Aamulla alkoi sataa ja sääennuste jouti taas romukoppaan, mutta sehän on hyvää aikaa harrastaa itseopiskelua. Niinpä laitoin kahvit porisemaan ja käynnistin tietokoneen.
Kävin somet läpi ja sen jälkeen surffasin YouTuben mielenkiintoisille aalloille. Illalla oli jäänyt kesken ykköskameran opiskelu. Kyllä, kamera on ollut minulla jo muutaman vuoden, mutta halusin saada selville, mitä sillä oikein voi saada aikaiseksi luontokuvauksessa, kun sen virittää aivan maksimiinsa. Löytyi mielenkiintoisia juttuja ja kameran päivittäminen parempaan malliin siirty eteenpäin, joskin siitä tuleekin sitten kalliimpi paukku kerralla. Seuraavassa mallissa olisi ollut paljon kaipaamiani parannuksia, jotka olisivat helpottaneet työnkulkuani tai jopa mahdollistaneet asioita, jotka eivät ole olleet mahdollisia. Tämä asia ei sinänsä muutu, mutta päätin jättää pykälää paremman kameran kokonaan hankkimatta ja hypätä seuraavaksi vielä yhden portaan parempaan. Tähtäimessä olevan kameran hintalappu on tällä hetkellä noin 4 000 €, että ihan heti en sellaiseen leikkiin pysty lähteä mukaan. Mutta eikös se ole hyvä, että on tulevaisuudensuunnitelmia ja tavoitteita – toiveita jopa. Pääpointti tässä kohtaa opiskelulla on kuitenkin ottaa kaikki irti siitä, mikä löytyy jo valmiiksi kalustosta ja luulen, että tulevaisuus tulee olemaan hieman vähemmän rosoinen. Aika näyttää paljonko parempaa/helpompaa käytännön tekeminen tulee olemaan, mutta mielestäni löysin hyviä vinkkejä. Se siitä.
Sitten sade taukosi ja oli aika palauttaa tassut maahan ja keskittyä tähän päivään. Suunnitelma minulla oli jo valmiina, enää ei tarvinnut kuin toteuttaa se. Laitoin kamat kasaan ja suuntasin ulos. Ilma tuntui iholla hieman viileältä ja mietin pitääkö palata vielä sisälle hakemaan ohuet hanskat, mutta päätin sitten pärjätä ilman niitä. Nakkasin kamat autoon ja lähdin huristelemaan kohti Iidesjärveä. En ollutkaan käynyt siellä hetkeen, joten se oli senkin takia mukavaa. Siellä oli myös nähty lintuja, jotka itseltäni puuttuivat vielä vuosilistalta, joten minulla oli plussapallon kuvat silmissä ja mieli odotusta täynnä.
Parkkeerasin auton Nekalan matonpesupaikalle, laitoin puhelimen värinälle, avasin tarvittavat puhelinsovellukset ja lähdin kävelemään kohti järven länsipäätä. Kävin myös Viinikanojalla katsomassa, olisiko siellä jotain mielenkiintoista piilottelemassa. Eihän siellä sitten lintuja ollut tai en ainakaan nähnyt niitä. Kun käännyin takaisin, alkoi sataa vettä. Eli puolet retkestä kävelin pilvipoutaisessa kelissä ja puolet vesisateessa. Mutta eipä siinä mitään, sateen sattuessa sateessa, kuten sanotaan. Onneksi en ole vesiliukoinen ja kalustokin sietää sadetta. Lämmintä oli enää 12 °C ja ilmankosteus oli 98 %, tuulta ei ollut nimeksikään. Kaikki oli märkää, joten oli hyvä idea lähtiessä laittaa kumpparit jalkaan. Myös minun kävely-/vaelluskengät ovat vedenpitävät (Gore-Tex), mutta kyllä kumpparit on aina kumpparit.
Matkalla havaitsin 20 lintulajia ja enemmän tai vähemmän tarkasti vajaa 170 yksilöä. Tarkat yksilömäärät eivät kestä tieteellistä tarkastelua, vaikka tein parhaani lintujen laskemisessa. Mutta lukumäärät antavat kuitenkin hyvin ja melko tarkasti osviittaa siitä, paljonko lintuja oli suhteessa toisiin lajeihin ja kokonaismääräkin kertoo, että lintuja tosiaan oli ihan mukavasti, vaikka iso osa on jo muuttomatkalla tai perillä talvehtimispaikoillaan. Ja löytyi vihdoin koko kesän minulta piilotellut harmaasorsakin – useampikin yksilö. Nokikanoilla oli oikein kokoontumisajot, mutta se on tyypillistä näin syksyllä. Lintujen puuhat koostuivat kahdesta asiasta: lepäämisestä ja syömisestä. Nyt niillä onkin tärkeä kerätä massaa muuttomatkaa tai talven pakkasia varten ja poikasten hoitaminen on taatusti vienyt veronsa. Syksy kertoi jo tulostaan mm. värikkäiden lehtien kautta, joita lojui myös maassa runsaasti.
Polku oli paikoin petollisen liukas, kun savi ja vesi olivat päässeet keskenään tekemään kepposiaan. Tiedoksi vain, jos olet suunnitellut meneväsi tuonne tai muuhun vastaavanlaiseen paikkaan.
Matkaa kertyi 3,5 km ja aikaa siihen kului 1 h 15 min. Ihan sopiva aamulenkki ja päivähän on vasta alussa, vielä ei tiedä mitä se tuo tullessaan.
Päivän lintulajit ja yksilömäärät:
- Nokikana 41
- Sinisorsa 24
- Haapana 19
- Sinitiainen 15
- Varis 11
- Talitiainen 10
- Vihervarpunen 10
- Silkkiuikku 7
- Harakka 7
- Harmaasorsa 6
- Varpunen 5
- Tiltaltti 3
- Punarinta 2
- Laulujoutsen 1
- Telkkä 1
- Kalalokki 1
- Punakylkirastas 1
- Mustarastas 1
- Räkättirastas 1
- Västäräkki 1
Yhteensä 167 lintuyksilöä.
Tekstimassaa silmäillessä huomaan, että tästä tulikin enemmän kalustokatsaus ja muuta vastaavaa, kuin retkikertomus, jonka aluksi suunnittelin kirjoittavani, mutta ei kai se niin vakavaa ole. Kaikki liittyy kuitenkin luontokuvaukseen hyvinkin keskeisesti. Itse retkikertomusosakaan ei nauti minulle tyypillisestä polveilevasta tarinan juoksutuksesta ja tarkoista havainnoista ympäristöön liittyen, eikä ota kantaa siihen mitä silmä ei näe. Se on vain lista asioita peräjälkeen, niin kuin ne olivat, sen kummemmin maalailematta ja runoilematta. Joskus näinkin.
Päivän harvoja kuvia:
Discover more from Samu Aaramaa Photography
Subscribe to get the latest posts sent to your email.