Yllätin itsenikin ja lähdin keskellä kirkasta, ja kuumaa, päivää ulkoiluttamaan kuvauskalustoa läheisen järven rantapoluille. Auto oli kuin sauna ja ajattelin saavani lämpöhalvauksen jo ennen kuin pääsen järvelle, vaikka matka ei pitkä olekaan. Selvisin kuitenkin hengissä ja jokseenkin tolkuissani parkkipaikalle asti, jossa tulin autosta pois niin nopeasti kun pääsen.
Laitoin urheiluseuraimen ja eBird-lintusovelluksen päälle, jotta saan laittaa kaikki lintuhavainnot ylös matkan varrelta. Jo parkkipaikalla kuului lintujen ääniä, mutta näkyvissä ei ollut yksikään. Sain kävellä helteessä pää märkänä hiestä 500 metriä, ennen kuin pääsin kuvaamaan ensimmäistä lintua. Sekin oli pieni, kaukana ja puskien seassa. Se oli talitiaisen poikanen. Järveltä kuului kalatiirojen, kalalokkien, nokikanojen ja silkkiuikkujen ääniä. Silkkiuikuilla ja nokikanoilla oli eri ikäisiä poikasia perässä vaatimassa ruokaa pieniin, mutta aina nälkäisiin vatsoihinsa. Kuvailin samalta seisomalta myös kalatiirojen lentonäytöksiä, mutta ne pysyivät kuitenkin siinä vaiheessa liian kaukana, että niistä olisi hyvää kuvaa saanut.
Jatkoin matkaa ja taas meni tovi, ennen kuin pääsin kuvaamaan mitään. Toiset 500 metriä hidasta tarkkailukävelyä ja vähän päälle. Mietin jo, olenko aivan hullu, kun paahteessa kannan kuvauskalustoa, jolle ei tuntunut paljon olevan käyttöä. Hiki valui otsalta silmiini ja kirveli ikävästi. Ja haittasihan tuo näkemistäkin.
Näin kuitenkin yhtä ja toista. Lajeja tuli havaittua yhteensä 27 ja yksilöitä enemmän tai vähemmän arvaillen 160. Luultavasti yksilömäärä on isosti alakanttiin, mutta ehkä mieluummin niin päin.
Linnun laulua kuului hyvin vähän. Lauluäänessä oli vain pajulintuja, mustapääkerttuja, viitakerttunen, lehtokerttu, tiltaltti, tikli ja peippo. Muut äänet olivat kutsuääniä, poikasten keruuääniä ja varoitusääniä. Emoilla oli täysi työ pitää jälkeläisistään huolta, ei siinä enää paljon lauleskella. Mustapääkerttu nousi statuksessani kuulohavainnosta näköhavaintoon, mutta kuvaa en siitä saanut millään. Yksi yksilö lauloi aivan vieressä pajupuskassa ja vieläpä kehtasi rontti seurata minua puskasta toiseen laulellen, mutta kuviin se ei suostunut.
Yksi nokikanaemo oli vielä haudontapuuhissa. Mietin, oliko kyseessä toinen yritys tai peräti toinen poikue tulossa. Nokikanoja oli ylipäätään rehevällä järvellä paljon, samoin kuin sinisorsia. Muita lintuja oli vähemmän yksilömäärässä mitattuna. Kolmannen ja neljännen sijan saivat sinitiainen ja talitiainen, joka johtui poikueista.
Pysähdyin pari kertaa varjoon vetämään happea ja hörppäämään vettä ja siinä samalla toivoin viileämpiä kelejä. Ei ole nämä helteet minun makuuni. Olen monesti sanonut, että kyllähän helteellä pärjää, kun menee alasti kauppaan viileämmille osastoille, mutta ei siinä tarvitse montaakaan päivää pötköttää, kun jo tulee vartijoilta ja virkavallalta sanomista. En tosin ole kokeillut, jos sitä joku miettii.
Pääsin kääntöpaikkaan, jossa istahdin vielä hetkeksi penkille ja hörppäsin taas vettä. Harmaasorsa olisi ollut mieluisa näky järvellä, mutta jälleen kerran ne osasivat vältellä minua.
Paluumatkan suoritin enemmän tai vähemmän pikamarssitahtia. Eipä paluureittini isosti eronnutkaan menoreitistä, joten uusia lintulajeja en montaa odottanut. Eikä niitä sitten tullutkaan, yksilöitä tuli.
Autolle päästyäni seuraava määränpää oli kirkkaana mielessä. Menin läheiseen kauppaan ostamaan urheilujuomaa, että saan neste- ja hivenainetasapainon edes jokseenkin oikeaan suuntaan.
Sieltä palasin kotiin ja siirsin kuvat kamerasta tietokoneelle, niitä tulikin lopulta ihan kohtuullinen nippu, kun tuli kuvattua vedessä temppuilevia sorsia ja lentäviä tiiroja. Kuvia oli kamerassa noin 780 kappaletta. Tiesi taas mitä tekee ennen yritystä mennä illalla kuvaamaan sarvipöllöjä ties monennenko kerran. Sää ei ole oikein ollut minun puolellani ja pöllöt, vaikkakin tiedän, missä niitä on moneen kertaan nähty, ovat olleet jossakin muualla saalistelemassa, kun minä olen ollut kameroineni paikalla.
Mutta sellainen päiväreippailu siitä sitten tuli. Matkaa tuli taivallettua noin 3,5 km ja aikaa meni tunti ja 40 minuuttia. Lämmintä oli varjossa 25 astetta, eikä se kyllä ole meikäläisen urheilukeli.
Hautova nokikana on kuvattu pitkällä objektiivilla kävelytieltä ja kuvaa on rajattu reilusti. En siis ollut lähellä pesää tai häirinnyt pesintää millään tavalla. Kauaa en silti ollut paikalla, vaikka nokikana oli itse valinnut pesäpaikan läheltä kävelytietä, vaan otin muutaman kuvan ja jatkoin matkaani. Tämä on tärkeää, kun kuvaa lintuja pesällä tai lintujen poikasia, linnuille pitää antaa rauha, tietenkin muutenkin, mutta erityisesti pesimäaikaan.
Päivän lintulajit olivat:
1. haapana
2. sinisorsa
3. tukkasotka
4. nokikana
5. kalalokki
6. kalatiira
7. silkkiuikku
8. harakka
9. varis
10. sinitiainen
11. talitiainen
12. viitakerttunen
13. pajulintu
14. tiltaltti
15. mustapääkerttu
16. lehtokerttu
17. punakylkirastas
18. mustarastas
19. räkättirastas
20. harmaasieppo
21. kirjosieppo
22. varpunen
23. pikkuvarpunen
24. västäräkki
25. peippo
26. tikli
27. vihervarpunen
Discover more from Samu Aaramaa Photography
Subscribe to get the latest posts sent to your email.