Lintupäivä Porissa

Nukuin vähän, kuten tapoihin kuuluu ennen tärkeitä ja/tai mielenkiintoisia menoja. Se ei ole tarkoituksellista, vaan ehkä minua jännittää sellaiset tilanteet ja nukun huonosti ja vähän. Toisaalta myös pelkään, että nukun pommiin ja siitä johtuen ironisesti saan myöhemmin unta. Mutta heräsin ajoissa ja lähdin hakemaan kaveria vähän kolmen jälkeen yöllä.

Pääsimme matkaan kohti Poria noin varttia vaille neljä yöllä. Matka sujui ongelmitta ja bonuksena näimme matkalla 4 kettua. Tai rehellisyyden nimissä kaverini näki, minä näin niistä vain kolme.

Porissa pysähdyimme kahville ja pienelle aamupalalle. Sitten lähdimme kohti Yyterin lietteiden reitin lähtöpistettä ja pääsimmekin perille ajoissa. Keli oli melko viileä, mutta lintutorneja kohti kävellessä tuli sopivan lämmin.

Pysähdyimme Yyterin lietteiden lintutornilla. Katselimme hetken maisemia, mutta lähdimme pian kohti Sannannokan tornia, sillä se on mielestäni paras torni. Voin olla väärässä, mutta siellä ainakin näkee paljon lintuja. Kaverini ei ollut ennemmin käynyt koko alueella, joten hän kuunteli minua.

Päivystimme hyvän tovin Sannannokan lintutornissa ja loppuvaiheessa tuli jo kuuma, kun aurinko alkoi porottaa torniin. Näimme ja kuvasimme paljon lintuja, mutta monet kuvat jäivät tunnistuskuviksi, sillä matkaa lintutornilta sinne missä linnut ruokailivat, oli noin 100 metriä. Jotkut tosin tulivat hyvinkin lähelle tornia ja niistä saimme mukavia kuvia. Kun olimme molemmat sitä mieltä, ettemme enää juurikaan uusia lajeja näe Sannannokan tornista, päätimme jatkaa matkaamme.

Menimme seuraavaksi käymään Enäjärvellä, sieltä tuli yksi uusi lintulaji ja parempia kuvia merimetsoista, jotka pesivätkin järven saarilla.

Seuraavaksi suuntasimme Reposaareen, jossa oli nähty mandariinisorsa. Meitä vastaan käveli perhe, josta nainen sanoi, että he ovat yrittäneet nähdä mandariinisorsaa monta kertaa tuloksetta. Hän sanoi, että se on urbaani legenda. Tiedä sitten, mutta mekään emme mandariinisorsaa nähneet. Sen sijaan näimme parven valkoposkihanhia, niistä tuli uusi lintupiste päivälle.

Pitkä päivä alkoi jo vähän painaa, mutta päätimme käydä vielä Kirrin altailla. Sieltä tuli muutama uusi laji päivän kirjanpitoon. Emme viipyneet altailla kauaa. Autossa pohdimme, menemmekö vielä johonkin lintupaikkaan vai sovitaanko, että päivä oli siltä erää siinä ja otetaan joskus uudestaan. Yhteistuumin päätimme lopettaa päivän ja lähteä kotia kohti.

Päätimme loppumatkasta tehdä kuitenkin vielä yhden pysähdyksen. Se pysähdys tuotti pisteen ja kuvia kuovista.

Kaikkiaan päivän eläinkirjanpitoon päätyi 51 lintulajia ja kettu. Tärkeintä oli kuitenkin, että sai viettää päivän ulkona hyvän ystävän kanssa.

Päivä oli melko maltillinen, matkoineen noin 12 tuntia. Kävelyä päivään kertyi vajaa 8 km ja reilu 10 tuhatta askelta.
Kuvia tuli otettua noin 3 000 kappaletta ja niiden kanssa meni hyvä tovi jälkeen päin.