Tähtäimessä arosuohaukka

Heräsin aamulla ennen herätystä ja suoritin normaalit aamupuuhat. Tein jonkin aikaa tietokonehommia ja joskus kahdeksan – puoli yhdeksän välillä lähdin kohti Sastamalaa. Tavoitteena oli saada kuvattua nuori arosuohaukka ja jännitys oli käsinkosketeltavaa. Jo matkalla näin jonkun tumman koukkunokan istuvan puhelinlangalla ja toivoin, että se on hyvä enne. Vähän harmitti, kun en pystynyt siinä kohtaa pysähtyä tarkemmin katsomaan mikä lintu se oli, kun uusi vuosipiste-ennätys on niin lähellä.

Pääsin suunnittelemaani paikkaan ja siellä oli jo pari miestä kaukoputkineen ja kiikareineen tarkkailemassa aluetta. Toisella oli polkupyörä, hyvä, paikallisia. Paikallistuntemus on aina hyvä asia näissä hommissa. Opin taas paljon uutta kokeneemmilta harrastajilta. Taktiikkana ei ollut ryntäillä suin päin haukkojen perässä, vaan yksinkertaisesti odottaa kärsivällisesti, josko haukat haluaisivat lentää jostain läheltä ohi. Odottaminen ei ollut kovin lämmintä puuhaa, vaikka tuuli kävi etelästä. Tuulta oli muutama metri sekunnissa, taivas oli harmaan pilvimassan peitossa ja ilma oli kosteaa. En ollut varautunut viileään säähän, vaan päin vastoin mukana oli päälläni olevan takin vaihdokiksi tuulitakki, jos päivä kovin lämpenisi. Olisi pitänyt varautua myös toisin päin. Ehkä paksumpi takki ja pipo olisivat olleet hyvä idea. Ihan vaan tiedoksi, jos menette tuulella avoimeen paikkaan jotain kyttäilemään moneksi tunniksi. No, onneksi en pienestä piittaa, enkä jäänyt asiaa harmittelemaan, paluumatkalla kyllä laitoin autosta pari astetta lämmitystä isommalle.

Jonkin ajan päästä miehistä toinen lähti kotiin ja me jäimme toisen herran kanssa vielä pellon reunalle. Siinä juteltiin niitä näitä, samalla kun tarkkailimme lintuja. Sinisuohaukkoja, hiirisuohaukkoja, monenlaisia hanhia, varislintuja, rastaita, niittykirvisiä, kiuruja ja joutsenia oli alueella, myös merikotka oli aiemmin näyttäytynyt. Yksi metsäkauriskin loikki maiseman poikki. Merihanhesta sain uuden pisteen, joka paikkasi pisteen, joka jäi aiemmin Porin reissulta saamatta.

Sitten mies sai puhelun harvinaisemmasta lintuhavainnosta ja hänkin lähti pois. Hän kuitenkin ehti kaukoputkellaan vahvistaa, että arosuohaukka oli edelleen alueella.

Avasin auton oven ja istahdin siihen kohtaan, missä on joskus ollut takapenkki. Ovi toimi tuulisuojana ja auto ylipäätään piilona haukkojen ym. katseilta. Laitoin pistenauhoituksen käyntiin BirdNET Livestä ja istahdin takaisin odottamaan. Parin kymmenen minuutin päästä nauhoitus loppui ja katselin naurahdellen 47 lajin listaa, mitä sovellus oli mielestään löytänyt. Isosta osasta pystyi suoralta kädeltä sanoa, ettei ollut mitenkään mahdollista, että kyseisiä lajeja olisi ollut alueella. Ehkä meni asetukset vähän väärin. Kyllä se oikeitakin lajeja löysi, mutta tarkkana kannattaa noiden sovellusten kanssa olla.

Nousin istuma-asennosta hetkeksi jaloittelemaan ja onneksi kamera oli minulla kädessä, nuori arosuohaukka lensi auton toiselta puolelta ohi! Lähempääkin olisi toki saanut mennä, mutta otin ilomielin vastaan sen mitä sain. Lajista ei ollut mitään epäselvyyttä ja haukka vielä kaartoi näyttävästi, kuin itseään esitellen. Olin ratketa riemusta, ei tullut hukkareissu! Kuvasin haukkaa kunnes se syöksyi näkymättömiin saaliin perään. Sen jälkeen en enää sitä nähnyt, mutta tuostakin kohtaamisesta olin todella iloinen. Suunnitelma, ajoitus ja toteutus meni nappiin kohteen aikataulujen ja lentoradan kanssa. Kyllä sitä vähemmästäkin hymy rävähtää kasvoille, niin että hammasrivi loistaa.

Odottelin vielä aikani, mutta kylmyys ja nälkä sai lopulta lähtösuunnitelmat käynnistymään ja pakkasin kamat autoon. Noin 4,5 tuntia siellä meni pellon reunalla kyttäillessä, mutta palkinnonkin sain.

Lähdin ajamaan kotiin ja matka kesti vähän reilun tunnin, menin vielä kaupan kautta, että saisin syödä ennen kuin alan kuvia valikoida ja käsitellä. Univajetta oli sen verran, että meinasin ottaa pienet tehounet ennen urakkaa, mutta se jäi sitten, kun innostuin kuvista. No, ehtiihän sitä nukkua, joskus.

Nyt olisi vielä viimeiset viilaukset jäljellä ja muutama muu homma. Huomenna lähden vetämään valokuvausseuran porukalle luontoretkeä lähijärvelle. Toivottavasti tulee osallistujille mukava retki. Illalla ajattelin mennä hirviä kyttäämään kameran kanssa, mutta suunnitelma voi elää.

Pirkanmaalla, 2.10.2026