Pirkanmaa-Satakunta: staijausta, arosuohaukka ja kurkiretki

Edellinen yö meni valvoessa – vaihteeksi. Aamulla seitsemältä lähdin lintujen syysmuuttoa seuraamaan Tampereen Santalahteen Pirkanmaan lintutieteellisen yhdistyksen tapahtumaan (Pily ry/BirdLife Pirkanmaa). Luulin olevani myöhässä, mutta olinkin perillä etuajassa. Aamu valkeni sumuisissa merkeissä, mutta näkymä selkeni melko nopeasti.

Heikki Koivumäki veti tuon Pilyn reissun ja paikalla oli muitakin konkareita, mutta myös aloittelijoita. Sopiva kattaus monen tasoista linnuista kiinnostunutta harrastajaa. Aloittelijat kyselivät tunnistusvinkkejä ym. konkareilta, jotka vastasivat auliisti. Itsekin esitin kysymyksiä ja opin muiden kysymyksistä. Sain taas myös lisää hyvää ja hyödyllistä paikallistietoa, sillä Pirkanmaa on minulle edelleen vierasta seutua, vaikka olenkin pian neljä vuotta täällä asuneena ja aktiivisena luontoharrastajana oppinut paljon.

Santalahden staijauskeikan paras saalis oli hyvät kuvat kärpästä. Kärpällä oli ilmeisesti vähän turhan suuri ego, liekö katsonut peilikuvaansa lusikan takapuolelta ja nähnyt kuperasta pinnasta itsensä suurempana kuin olikaan. Ensin se juoksi rusakon kanssa rinta rinnan ja sen perässä, sitten se jahtasi valkoposkihanhia, joskin myös pikkulintuja. Ihmisiä se ei pelännyt lainkaan, vaan tuli aivan viereen töllöttämään meitä. Hauska ja vekkuli kaveri seurata. Välillä se malttoi pari sekuntia olla paikoillaan, niin että minäkin sain vanhalla Canon R:llä kuvia siitä.

Toinen mieleenpainuva tapahtuma oli kun nuori kuikka tuli aivan rannan tuntumaan töllistelemään meitä. Sain siitä jonkilaiset kuvat muistoksi.

Lähdin Pilyn staijaustapahtumasta kotiin vähän ennen kymmentä. Santalahdessa minulle iski nälkä ja annoskateus, joten kävin paluumatkalla kaupassa hakemassa mikropitsoja ja hedelmänektaria. Pääsin kotiin kymmenen jälkeen ja siellä koitti pieni evästauko samalla kun kuvat latautuivat koneelle. Syötyäni ja kuvien siirryttyä kävin aamun saaliin nopeasti läpi ja valitsin säästettävät kuvat ja poistin loput. Puuhailin pakolliset puuhat ja sitten olikin jo määrä lähteä seuraavaan paikkaan.

Klo 12.30 lähdin hakemaan Pirkkalasta kaveriani Alania, jonka kanssa menimme kuvaamaan suohaukkoja ja muita lintuja Sastamalaan. Arosuohaukka oli pääkohteemme ja sen myös näimme – Kiitos Heikki K. vinkistä. Siitä tuli vuosipinna ja elis, minulle ja Alanille. Näimme tuhansia naakkoja, sinisuohaukkoja, arosuohaukan tai pari, varpushaukan, jonkun isomman petolinnun, hanhia, sekä useita pikkulintuja, jotka jäivät tunnistamatta. Paikalla naukui myös töyhtöhyyppä, jota vähän ihmettelimme, sillä ajattelimme niiden lähteneen jo aikaa sitten etelään.

Suohaukkoja on välillä vaikea erottaa toisistaan, tässä on melko varma lintu.

Sastamalasta menimme vähän neljän jälkeen Kokemäelle, Mutilahden nuotiopaikalle/Ala-Kauvatsan joen laavulle moikkaamaan Tampereen valokuvausseuran entistä koordinaattoria Tapania ja paistamaan makkaraa – perinteensiirtoa parhaimmillaan. Tai perinteensiirto koordinaattorin hommien suhteen alkaa olla jo minun ja Tapanin välillä taputeltu, mutta mieluusti aina hienoa miestä tapaan. Olemme Tapanin kanssa muutenkin melko tiiviisti tekemisissä, vaikka hän onkin jättäytynyt taka-alalle vetäjän hommista. Makkarat maistuivat nälkäisille ja samalla koin huojentavan ahaa-elämyksen. Etsin alussa puukkoa repusta, mutta sitä ei ollutkaan siellä. Ensin tuskailin, että se on jäänyt edelliselle reissulle, kunnes muistin, että se jäikin kaverin autoon edellisen reissun päätteeksi. Samassa tajusin, että siellä täytyy minun makkaratikunkin olla, jonka katoamista ihmettelin jo ennemmin. Hyvä näin, etenkin puukko on minulle tärkeä ja arvokas. Se on hyvä puukko ja sain sen isältäni, kakkosluokkaa, mutta kakkosluokkalaisen siitä tekee vain jokin värivirhe, joka minua ei liikuta pätkääkään. Puukko on työkalu ja sellaisena se on varsin oivallinen – kauhavalaisten tekoa. Samalla se on muistoesine isältäni.

Makkaranpaiston jälkeen tiemme erkanivat, kun Tapani lähti seuralaisineen Isosuon pitkospuille ja minä lähdin kaverini kanssa Puurijärvelle Kärjenkallion lintutornille, sillä minun oli määrä vetää Tampereen valokuvausseuran kurkikuvausretki siellä. Aikamme odottelimme parkkipaikalla mahdollisia myöhästelijöitä, kunnes sain viestin yhdeltä seuran jäseneltä, että he ovat jo tornissa. Mukava vetää omatoimisille aikuisille retkiä, kun ei tarvitse paimentaa kaikkia niin kuin pikkulapsia, vaan he osaavat itsekin ohjautua pelipaikoille. Tuo ei suinkaan ollut seuran ensimmäinen kurkiretki Puurijärvelle ja jäsenet ovat käyneet tornilla myös omin päineen, joten se oli monelle entuudestaan tuttu paikka.

Kurkiretki alkoi klo 17 ja kesti aina iltahämärään asti. Aikansa saimme odottaa kurkien saapumista, mutta kun ne vihdoin tulivat, näky ja äänimaisema oli komea. Näimme vähintään tuhatpäin kurkia, satoja metsähanhia, sorsia, ruskosuohaukan, merikotkan tai pari, laulujoutsenia ja pikkulintuja ja kuulimme lintujen ääniä metsästä ja järveltä, joka ei tosin enää mikään järvi ole vaan lähinnä kosteikko, sillä se on kasvanut koko lailla umpeen. Vielä hämärän tullen tornista poistuttuamme pysähdyimme matkalla lintulavalle, missä oli muitakin ihmisiä, myös Tapani seuralaisineen.

Olin illalla takaisin kotona varttia vaille yksitoista, pakko myöntää, hieman väsyneenä. Kai tuota voi jo sanoa täysimittaiseksi työpäiväksi. Oli tarkoitus vielä illan päälle käydä Sastamalan ja Kokemäen kuvat läpi, mutta sen verran on miehestä akku loppu, että oli pakko siirtää homma seuraavalle päivälle. Runsaiden eläinhavaintojen lisäksi päivä poiki hyviä keskusteluita, uuden oppimista ja tiedon jakamista myös minulta eteenpäin, sekä uusia linturetkisuunnitelmia niin valokuvausseuran puitteissa, kuin myös kahdestaan Alanin kanssa.

Pääsin petiin joskus kahden maissa yöllä ja laitoin puhelimen herättämään varttia vaille viisi aamulla, sillä oli pieni mahdollisuus sumuisiin maisemiin aamulla. Heräilin yöllä moneen kertaan ja lopulta nousin ennen herätystä ja aloitin päivän askareet. Aamulla ensitöikseni tarkistin säätiedotuksen vain huomatakseni, että sumulupaukset olivat kaikonneet eli säätiedotus oli jälleen kerran muuttunut. Mutta eipä se haitannut, sillä se tiesi vain sitä, että minulla oli enemmän aikaa tehdä pakollisia tietokonehommia ennen aamun kuvauksia.

Päivän aikana näin ja kuulin 35 lintulajia ja 3 nisäkästä. Lintupisteitä tuli lisää vuosikirjanpitoon 3 kappaletta ja nisäkkäitä yksi.

Minä ja Alan makkaraa paistamassa. Tapani halusi ottaa meistä yhteiskuvan, kiitos siitä!

Päivän eläinlajit

Linnut jotka itsekin näin tai kuulin

1. Valkoposkihanhi
2. Kalalokki
3. Urpiainen
4. Harmaalokki
5. Västäräkki
6. Vihervarpunen
7. Naakka
8. Niittykirvinen
9. Pähkinähakki
10. Sepelkyyhky
11. Metsäkirvinen
12. Silkkiuikku
13. Varis
14. Isokäpylintu
15. Sinisuohaukka
16. Kuikka
17. Kaakkuri
18. Kahlaajia
19. Keltavästäräkki
20. Merimetso
21. Harmaahaikara
22. Laulujoutsen
23. Metsähanhilaji
24. Arosuohaukka
25. Varpushaukka
26. Kurki
27. Punatulkku
28. Mustarastas
29. Punarinta
30. Merikotka
31. Tiltaltti
32. Palokärki
33. Sinisorsa
34. Ruskosuohaukka
35. Pöllölaji

Nisäkkäät

1. Rusakko
2. Kärppä
3. Lepakkolaji

Lauantailta tuli kolme uutta lintuhavaintopistettä (pähkinähakki, keltavästäräkki, arosuohaukka), niitä on yhteensä tänä vuonna kertynyt 147 pistettä ja uusi ennätys häämöttää vain 9 pisteen päässä.

Nisäkäspisteisiin sain merkata sen isoegoisen kärpän.

Päivän lintulajeja oli paljon enemmänkin, mutta ilman kiikareita tai kaukoputkea en nähnyt kaikkea. En myöskään tunnistanut kaikkien lintujen ääniä.

Tampereella, 13.9.2026