Tämän tekstin kopioin Aleksi Salosen Facebook-sivulta. Se oli niin hyvin kirjoitettu, etten nähnyt muuta vaihtoehtoa. Eikä tuota tarvitse muuttaa mitenkään. Aleksin yhteystiedot jutun lopussa.
Aleksi Salonen kirjoittaa ilmaston lämpenemisestä ja kuluttamisesta Facebookissa seuraavaa:
”Saksan A7-moottoritie suljettiin osittain viime viikonloppuna. Tien pinta oli repeillyt ja murtunut kuumuudessa. Samalla viikolla kaksi ydinvoimalaa sammutettiin Ranskassa ja Sveitsissä, koska jokivesi oli lämmennyt liian kuumaksi reaktoreiden jäähdyttämiseen. Tanska rikkoi kaikkien aikojen lämpöennätyksensä, joka oli pitänyt vuodesta 1975. Saksa rikkoi omansa kahdesti peräkkäisinä päivinä. Espanjassa kuoli sunnuntain ja keskiviikon välisenä aikana yli 200 ihmistä. Ranskassa kuoli helleaallon aikana yli 74 ihmistä.
Nämä eivät ole tulevaisuuden skenaarioita. Ne ovat tämän viikon uutisia Euroopan vauraimmista maista.
Eurooppa on maailman nopeimmin lämpenevä maanosa. Tutkijoiden mukaan äärimmäinen kuumuus ei ole enää joskus tulevaisuudessa tapahtuva poikkeustila vaan yhä useamman eurooppalaisen jokavuotinen todellisuus. Helleaallot ovat olleet pahempia kuin mitä ilmastomallien perusteella on ennakoitu.
Suomeen helle saapui viikonloppuna.
Tässä on se mikä tekee tästä viikosta poliittisesti merkittävän, ei vain sääuutisen.
Valtioneuvoston julkaisema VIHKA-työryhmän loppuraportti ilmestyi juuri tällä viikolla. Se on asiakirja jossa Suomen valtiovarainministeriö, ympäristöministeriö, Suomen Pankki, VATT, VTT, Syke ja Luke yhdessä toteavat jotain joka olisi pitänyt sanoa ääneen jo kauan sitten.
Monet päätöksenteon tueksi laadittavat arviot, kuten julkisen talouden velkakestävyysanalyysit ja kokonaistaloudelliset ennusteet, perustuvat edelleen oletuksiin vakaista luonnonjärjestelmistä. Ilmasto- ja luontoriskit voivat vaikuttaa talouteen yhtä merkittävästi kuin pandemiat tai sodat.
Suomeksi: se laskenta jonka varaan hallitus rakentaa talouspolitiikkansa ei sisällä niitä riskejä jotka todennäköisimmin tekevät julkisesta taloudesta kestämättömän.
Euroopan komission karkeissa ja alustavissa laskelmissa Suomen julkinen velka voi nousta vuoteen 2035 mennessä ilmastonmuutoksen ja hillintätoimien seurauksena jopa kymmenen prosenttiyksikköä korkeammalle kuin nykyisissä velkakestävyysanalyyseissä arvioidaan. Vuoteen 2050 mennessä ero voi olla 24–33 prosenttiyksikköä. Raportti korostaa että nämä ovat epävarmoja skenaarioita, eivät ennusteita, ja että tarkempia laskelmia tarvitaan. Mutta ne eivät ole myöskään missään hallituksen virallisessa laskennassa.
Orpon hallituksen ohjelma lupasi sitoutua velkasuhteen vakauttamiseen ja velkaantumiskehityksen kääntämiseen laskuun. Se lupaa myös että hallitus ei omilla päätöksillään tai politiikkatoimillaan nosta kansalaisten arjen kustannuksia tai heikennä elinkeinoelämän kilpailukykyä.
Nämä lupaukset on kirjoitettu talousmallien varaan jotka olettavat luonnonjärjestelmien pysyvän vakaina. VIHKA-raportti toteaa suoraan että tämä oletus on väärä.
Ilmastoa hallitusohjelma käsittelee lähes yksinomaan mahdollisuutena: puhtaan energian vienti, investointien houkuttelu, teknologinen edelläkävijyys. Mutta se on yksipuolinen silloin kun samaan aikaan jätetään laskematta ne kustannukset joita muuttuvat luonnonjärjestelmät tuovat julkiseen talouteen joka tapauksessa, halusimme tai emme.
Suomen väyläverkon korjausvelka on hallitusohjelmassa jo valmiiksi tunnistettu ongelma. Sitä ei kuitenkaan tarkastella yhdessä sen kanssa, että infrastruktuurin korjaustarve kasvaa ilmaston muuttuessa. Saksassa se tarkoitti tällä viikolla moottoritietä joka piti sulkea.
Tässä on kuitenkin vielä syvempi ongelma. Vaikka hillintätoimet onnistuisivat, pelkkä energiajärjestelmän muutos ei riitä. Tuuli- ja aurinkovoiman käyttö kasvaa kovaa vauhtia, mutta ne eivät ole vähentäneet fossiilisten polttoaineiden kulutusta vaan kasvattaneet energian kokonaiskulutusta. Ranskalaishistorioitsija Jean-Baptiste Fressoz, joka vieraili Suomessa kesäkuussa, sanoo että teknologia ei yksin ratkaise ongelmaa niin kauan kuin kokonaiskulutus kasvaa.
Samaan aikaan muutos ei kohdistu tasaisesti. Ilmastonmuutos iskee jo nyt kovimmin niihin joilla on vähiten: vanhuksiin, pienituloisiin jotka asuvat ilman ilmastointia, lapsiin jotka unohtuvat kuumiin autoihin. Rikas ostaa ilmastoinnin, varjon ja tavan selvitä. Köyhä kärsii.
Tässä on kysymys jota ei voi enää väistää: mikä on luksusta, mikä on riittävää, mikä on välttämätöntä? Tähän asti raha on antanut vastauksen. Jos sinulla on varaa, se on sallittua. Järjestelmä toimii niin kauan kuin oletetaan että luonnonresurssit ovat ehtymättömiä ja kulutuksella ei ole rajoja joita hinta ei voisi korvata. Mutta ilmakehällä on oma budjettinsa joka ei tunne hintamekanismia. Kun se ylittyy, se ylittyy kaikille samaan aikaan riippumatta siitä paljonko kukin on maksanut oikeudestaan kuluttaa.
Nature Climate Change -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan maailman varakkain kymmenes on vastuussa kahdesta kolmasosasta havaituista lämpötilan noususta vuodesta 1990 lähtien. Oxfamin laskelmien mukaan rikkain prosentti käytti koko vuoden hiilibudjettinsa tammikuun kymmenenteen päivään mennessä. He kärsivät seurauksista vähiten.
Saastuttaja maksaa -periaate toimii kun hinta tuntuu. Riittävän varakkaille se ei tunnu. Siksi tarvitaan mekanismeja jotka eivät jousta varallisuuden mukaan. Henkilökohtainen hiilikiintiö on yksi tällainen: jokaisella on tietty määrä päästöoikeuksia vuodessa, ja ne loppuvat kun loppuvat. Raha ei auta kun kiintiö on täynnä.
Mutta rajojen asettaminen tarkoittaa myös että koko talouden rakenne muuttuu. Fossiilitalous päättyy, toimialoja katoaa, alueita tyhjenee. Tämä ei tapahdu jonain kaukaisena tulevaisuutena vaan se on jo käynnissä. Kysymys ei ole siitä tapahtuuko tämä vaan siitä kuka kantaa sen kustannukset. Tällä hetkellä taakka kasautuu niille joilla on vähiten pelivaraa: työntekijä jonka ala katoaa, maanviljelijä jonka sato kärsii kuivuudesta, asukas jonka koti tulvii. Politiikan tehtävä on päättää etukäteen miten nämä kustannukset jaetaan yhteisesti sen sijaan että annetaan markkinoiden ja sattuman ratkaista se jälkikäteen.
Osa poliitikoista on tehnyt ilmastosta identiteettikysymyksen. Se on hyödyllinen strategia jos haluaa välttää vastaamasta siihen mitä luvut sanovat. Mutta fysiikka ei odota että identiteettipolitiikka ratkeaa. Moottoritiet murtuvat, ydinvoimalat sammuvat, ihmiset kuolevat. Nämä ovat turvallisuuskysymyksiä, talouskysymyksiä ja yhteiskuntien vakauteen liittyviä kysymyksiä. Ne eivät muutu identiteettikysymyksiksi sen takia että joku päättää kohdella niitä sellaisina.
VIHKA-raportti päättyy kahteen vaihtoehtoon: pikajuna tai lähijuna. Pikajuna tarkoittaa strategista investointia analyysikyvykkyyteen jotta päätöksenteko voi perustua todellisuuteen. Lähijuna tarkoittaa lakisääteisten minimitasojen täyttämistä ja pysyvää jälkeen jäämistä.
Sama valinta on koko ilmastopolitiikassa. Voidaan rakentaa järjestelmä joka vastaa fyysiseen todellisuuteen, tai voidaan jatkaa laskentaa joka olettaa luonnonjärjestelmien pysyvän vakaina. Toinen näistä on halvempi tänään. Lasku tulee joka tapauksessa, kysymys on vain siitä kuka sen maksaa ja milloin.”
Aleksi Salonen
Valtioneuvoston raportti https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-410-1
Valtioneuvoston raportti tarkastelee ilmastonmuutoksen, luontokadon ja vihreän siirtymän kokonaistaloudellisten vaikutusten arviointia sekä sen kehittämistä Suomessa.
Loppusanat
Aleksin teksti tiivistää sen kaikkein olennaisimman: fysiikan lait ja muuttuva luonto eivät odota poliittisia vääntöjä eivätkä ne taivu teoreettisiin talousmalleihin.
Kyse on lopulta puhtaasti siitä, suostummeko katsomaan faktoja ja reaalimaailman havaintoja silmiin ennen kuin lasku kasvaa liian suureksi. Luonnonjärjestelmät asettavat rajat, joiden kanssa ei voi neuvotella.
Discover more from Samu Aaramaa Photography
Subscribe to get the latest posts sent to your email.