Mikä on Helios 44-2 objektiivi ja miksi se on niin suosittu?
Helios 44-2 on neuvostoliittolainen 58 mm:n objektiivi, jota valmistettiin miljoonittain 1970-luvulta alkaen. Se perustuu saksalaisen Carl Zeiss Biotar 58mm f/2 -objektiivin optiseen rakenteeseen ja on nykyään yksi maailman suosituimmista vintage-objektiiveista.
Objektiivin suosio perustuu seuraaviin tekijöihin:
- Uniikki pyörteinen taustasumennus (swirly bokeh): Objektiivin optisten virheiden vuoksi kuva-alueen reunoilla oleva taustasumennus kiertyy ympyränmuotoiseksi pyörteeksi, mikä luo kuviin omaperäisen ja maalauksellisen tunnelman.
- Edullinen hinta ja saatavuus: Koska objektiivia valmistettiin massiivisia määriä, sitä on edelleen helposti saatavilla käytettynä hyvin huokeaan hintaan.
- Helppo adaptoitavuus: Tavallisen M42-ruuvikierteensä ansiosta objektiivi on helppo kiinnittää edullisella tasasovitteella (adapterilla) lähes mihin tahansa nykyiseen peilittömään tai digitaaliseen järjestelmäkameraan.
- Heijastukset ja luonne (lens flare): Objektiivin vanhanaikaiset pinnoitteet päästävät valon läpi tavalla, joka synnyttää vastavaloon kuvattaessa voimakkaita ja elokuvallisia valoheijastumia.
Minun Helios
Ostin oman Helios 44-2 -objektiivini kaveriltani tasan kaksi viikkoa sitten. Kaverini oli puolestaan ostanut sen aikoinaan valkovenäläiseltä torilta.
Tilasin objektiiviin heti adapterin Canoniin JAS Kamerakaupasta, joka laittoikin sen saman tien eteenpäin, mutta Posti ei pettänyt taaskaan…
Tänään posti vihdoin toi adapterin, jolla sain Helios-objektiivin kiinni Canonin runkooni. Pitihän tuota settiä lähteä heti ulkoiluttamaan. Käytin myös suurimman osan ajasta loittorenkaita, jotta pääsin lähemmäs kohteita ja sain niistä näin ollen suurempia.
Loittorengassarja on Kenko-merkkinen. Käytin vaihtelevasti 12 mm loittorengasta yksin tai yhdessä 20 mm renkaan kanssa, todellisia makrokuvia en siis ottanut lainkaan, vain lähikuvia. Makrokuvan suurennussuhde on vähintään 1:1 eli kohde on luonnollisen kokoinen tai suurempi kennolla, kuin mitä se on luonnossa. Niin isoihin suurennuksiin käyttämilläni loitoilla ei päässyt, eikä ollut tarkoituksen mukaistakaan.
Makrokuvauksesta loittorenkailla
Kun haluat tietää, kuinka pitkän loiton tarvitset tietyn suurennussuhteen saavuttamiseen, käytä kaavaa: L = M x f
- L = Tarvittava loitto (millimetreinä)
- M = Suurennussuhde. Esimerkiksi 0.5 (puolet luonnollisesta koosta) tai 1.0 (luonnollinen koko eli 1:1).
- f = Objektiivin polttoväli (millimetreinä)
Muista ottaa huomioon kennon kroppivaikutus. Esim. Kroppikennoisen Canonin (ei täyden kennon kamera) kroppivaikutus on 1.6x joka pitää siis lisätä objektiivin polttoväliin. Näin ollen esim. 50 mm = 50 x 1,6 = 80 mm ja täyteen 1:1 suurennukseen tarvitaan 50 mm loiton sijaan 80 mm loitto.
Saavuttaakseen aidon 1:1 makrosuurennuksen (luonnollinen koko kennolla) Neuvostoliiton lahjalla maailmalle (58 mm), tarvitaan kaikkiaan vähintään 45–46 mm edestä loittorenkaita, silloin kun objektiivin oma tarkennus on säädetty lähimpään mahdolliseen pisteeseen. Jos objektiivin tarkennus on säädetty äärettömään, tarvitaan kuitenkin tuo 58 mm loittoa. Objektiivin omalla tarkennuskierteellä on siis oma roolinsa. Kun pyörittää Helioksen tarkennuksen sen lähimpään etäisyyteen (0,5 metriin), objektiivin sisäinen mekaniikka loitontaa linssejä jo itsessään noin 12 mm verran (Helios 44-2:n oma maksimisuurennus lähitarkennuksella on noin 0,21x). Kun tämä otetaan huomioon riittää 46 mm verran loittorenkaita.
Eli lopullisen suurennuksen (eli kun objektiivi on tarkennettu lähimpään mahdolliseen tarkennuspusteeseen) voi laskea lisäämällä objektiivin oma suurennuskerroin seuraavasti:
Lopullinen suurennus = Objektiivin oma suurennuskerroin + Loittorenkaiden pituus / Objektiivin polttoväli
Helios 44-2 -objektiivin suojukset eteen ja taakse
Olen etsinyt objektiiviin kuumeisesti linssinsuojaa ja takatulppaa, ettei lasipinnat naarmuunnu ja objektiivin sisään pääse pölyä yms. Ei ole löytynyt. Ei mitenkään järkevästi. Tänään sain päähäni kokeilla Canon EF 50mm f/1.8 STM -objektiivin linssinsuojaa Helioksen eteen ja sehän sopi kuin nakutettu. Ja koska objektiivissa oli nyt EF adapteri Canonia varten, kokeilin takatulpaksi Canon EF -objektiivin takatulppaa. Se oli löysä ja ajattelin sen irtoavan itsestään. Kokeilin RF -objektiivin takatulppaa ja se oli jämpti. Lähdin hakemaan Rajalasta objektiiville suojia, jotka sattuivat vieläpä olemaan tarjouksessa. Ei niillä nyt paljon ollut hintaa alun pitäenkään, mutta verrattain paljon rahaa muovin paloista. Toki on paljon halvempaa ostaa “kallis” muovinpala, kuin naarmuttaa linssiä ja päästää pölyä objektiivin sisään, joten hankintaa ei tarvinnut miettiä tai perustella sen enempää.
Ensikokemukset ja etulinssin kääntövaikutus
Oli hullun inspiroivaa touhua kuvailla tuolla objektiivilla ihan sen ominaisuuksien puolesta, mutta myös kuvata lähikuvia ylipäätäänkin.
Kuten kuvista näkyy, en ole ainakaan vielä kääntänyt objektiivin etulinssiä ympäri, joten pyörteinen taustasumennus on maltillista. En tiedä vielä käännänkökään linssiä ympäri, ainakaan lopullisesti. Eli jos käännän, niin hommaan itselle työkalut, niin voin kääntää linssin takaisin alkuperäiseen asentoon tarvittaessa. Näin objektiivi on mahdollisimman monikäyttöinen.
Objektiivista sanottiin, ettei se loista terävyydellään, mutta minun mielestä se piirsi kyllä hyvinkin terävää kuvaa. Yllätyin siinä mielessä ja ihan positiivisesti. Kuvaa voi pehmentää monella konstilla, jos haluaa, mutta jos terävää kuvaa ei pysty tuottaa, lopputuloksesta ei määräänsä terävämpää saakaan.
Tässä on kuva tältä keväältä, missä lainassa olleen objektiivin etulinssi on käännetty, niin voi vertailla sitä noihin tänään otettuihin maltillisempiin kuviin. Molemmissa on puolensa. Parhaiten tuon pyörteisen taustasumennuksen saa aikaan, kun kuvaa vastavaloon ja taustalla on kirkkaita valonläheteitä, kuten katuvalot, puiden lehtien lomasta pilkistävä aurinko, kirkkaita kukkia tai lehtiä tms., jotain mistä valo tulee tai kimpoaa ja se näkyy sitten pyörteisenä.

Yllä olevassa kuvassa käännetyn etulinssin pyörteilevä taustasumennus on aika villiä. Kaveri sanoi liian taiteelliseksi, mutta minusta tuokin on kyllä kaunis.
Ohjeet Helios 44-2 etulinssin kääntämiseen
Tässä video (englanniksi) miten kääntää tuo etulinssi niin halutessaan. Ei ole mikään vaikea temppu, mutta muutama asia pitää pitää mielessä.
Loppusanat ja päivän kuvia
Kannatti käydä eilen lahopuuretkellä, josta tuli se viimeinenkin tarvittava kipinä lähikuvien ja makrojen kuvaamiseen. Kiitos retken järjestämisestä Tampereen kaupungille ja retken vetäjänä toimineelle Martti Rajamäelle hienosta ja informatiivisesta retkestä.













Discover more from Samu Aaramaa Photography
Subscribe to get the latest posts sent to your email.