Kyy eli kyykäärme (Vipera berus) on kiehtova ja laajalle levinnyt matelija, joka on ainoa Suomessa luonnonvaraisena esiintyvä myrkyllinen käärme.
Tässä on katsaus kyyn tuntomerkkeihin, elintapoihin ja mielenkiintoisiin faktoihin.
Tuntomerkit
Koko ja muoto: Kyy on rakenteeltaan tukeva ja lyhyt. Aikuiset ovat yleensä 50–70 cm pitkiä, mutta suurimmat yksilöt voivat ylittää 90 cm.
Väritys ja kuviointi: Selässä on tyypillisesti tumma, sahalaitainen kuvio. Pohjaväri vaihtelee harmaasta ja ruskeasta kellertävään. Kyy voi olla myös täysin musta (melanistinen), jolloin selkäkuviota on vaikea erottaa.
Pää: Pää on litteä, kolmiomainen ja erottuu selvästi muusta ruumiista.
Silmät: Kyyn pupilli on pystysuuntainen soikio, mikä antaa sille ”pistävän” ilmeen.
Elintavat ja ravinto
Elinympäristö: Kyy suosii paikkoja, joissa on hyvä yhdistelmä auringonpaistetta ja piilopaikkoja, kuten peltojen ja soiden reunoja, kallioita sekä niittyjä.
Ravinto: Pääravintoa ovat pikkujyrsijät, kuten myyrät ja hiiret. Sille kelpaavat myös sisiliskot, sammakot sekä lintujen munat ja poikaset.
Aistit: Kyyllä ei ole tärykalvoja, mutta se aistii erinomaisesti maan kautta kulkevaa tärinää leukaluillaan. Sen näköaisti on kohtalainen, ja se reagoi erityisen hyvin sivuittaisiin liikkeisiin.
Lisääntyminen: Kyy on ovovivipaarinen eli se synnyttää eläviä poikasia. Tämä on sopeuma kylmiin olosuhteisiin, sillä naaras voi säädellä poikasten lämpötilaa lämmittelemällä itse auringossa.
Mielenkiintoisia faktoja
Puolustusmekanismi: Kyy on luonteeltaan arka ja pyrkii aina ensisijaisesti pakenemaan. Se puree ihmistä vain äärimmäisenä puolustuskeinona, jos se tuntee itsensä uhatuksi, esimerkiksi jos sen päälle astutaan.
Talvehtiminen: Kyy on vaihtolämpöinen eläin, joka horrostaa talven ajan maanalaisissa koloissa. Ne heräävät horroksesta keväällä, usein huhtikuun tienoilla, jolloin urokset nousevat paistattelemaan ennen naaraita.
Sulamisprosessi: Saaliin syötyään kyy tarvitsee useita päiviä ruoansulatukseen. Jos lämpötila laskee liian alhaiseksi sulattelun aikana, kyy voi oksentaa saaliin välttääkseen sen mätänemisen elimistössään.
Levinneisyys: Laji on erittäin laajalle levinnyt ja viihtyy aina Britteinsaarilta Venäjän Tyynenmeren rannikolle saakka. Suomessa sitä tavataan lähes koko maassa, aina Lapin eteläosiin asti.
Eriytyminen rantakäärmeestä: Kyyn erottaa helpoiten rantakäärmeestä pään muodolla (kyyllä kolmiomainen, rantakäärmeellä pyöreä) ja pupillin muodolla (kyyllä pysty viiva, rantakäärmeellä pyöreä). Rantakäärmeellä on myös tyypilliset vaaleat laikut pään sivuilla, joita kyyllä ei ole.
Kyykäärmeeseen liittyy runsaasti KANSANPERINNETTÄ ja USKOMUKSIA, jotka eivät pidä paikkaansa. Tässä on yleisimpiä VIRHEELLISIÄ käsityksiä:
Uskomus: Kyy on aggressiivinen ja jahtaa ihmistä.
Totuus: Kyy on luonnostaan erittäin arka ja pyrkii aina välttämään kohtaamista ihmisen kanssa. Se puree vain äärimmäisenä puolustuskeinona, jos se tuntee itsensä uhatuksi tai se yllätetään (esimerkiksi astumalla sen päälle). Se ei koskaan jahtaa ihmistä.
Uskomus: Kyy hyppää tai ponkaisee puremaan.
Totuus: Kyy ei kykene hyppäämään. Se iskee pureman lähietäisyydeltä, yleensä vain noin kolmanneksen verran omasta pituudestaan.
Uskomus: Kyy ”sylkee” tai suihkuttaa myrkkyään ilmaan.
Totuus: Kyy ei pysty suihkuttamaan myrkkyään. Myrkky on tarkoitettu saaliin tappamiseen ja sulattamiseen, ja se injektoidaan suoraan uhrin kudokseen onttojen myrkkyhampaiden kautta purennan yhteydessä.
Uskomus: Kyyllä on ”myrkkypiikki” hännänpäässä.
Totuus: Kyyn myrkkyhampaat sijaitsevat yläleuassa. Hännänpää on täysin vaaraton ja siinä ei ole mitään piikkiä tai myrkkypistintä.
Uskomus: Kyy ”nielaisee” poikasensa suuhunsa suojellakseen niitä.
Totuus: Tämä on yksi vanhimmista ja sitkeimmistä myyteistä. Kyy ei nielaise poikasiaan turvaan. Havainnot, joissa poikasia on nähty emon suun lähellä, johtuvat todennäköisesti siitä, että emo on ollut juuri synnyttämässä poikasia, tai poikaset ovat hakeutuneet luonnostaan emon läheisyyteen piiloon.
Uskomus: Kaikki kyykäärmeet ovat samanvärisiä.
Totuus: Kyyn väritys ja kuviointi vaihtelevat suuresti. Sahalaitakuvio puuttuu kokonaan esimerkiksi täysin mustilta (melanistisilta) yksilöiltä, mikä johtaa usein virhetulkintoihin, joissa kyytä luullaan toiseksi lajiksi.
Uskomus: Kyy on ”viisas” tai ”paha”.
Totuus: Kyy toimii vaistojensa varassa. Se ei ole ihmiselle pahantahtoinen, vaan se on olennainen osa suomalaista luontoa ja ekosysteemiä, joka säätelee muun muassa jyrsijäkantoja.
Discover more from Samu Aaramaa Photography
Subscribe to get the latest posts sent to your email.