Valokuvien metsästys ja säästä selviäminen – kuvaajan talvinen tanssi lakeuksilla

Tiivistelmä/kenttäpäivän opit ja vaatetusvinkit artikkelin lopussa👍

Tämä ei päde pelkästään Etelä-Pohjanmaan lakeuksiin, vaan ylipäätään talvikuvaukseen. Etelä-Pohjanmaalla on aukeaa lakeaa (aakeeta laakeeta), mutta yhtä lailla tunturi tai laaja järvenselkä on kylmä ja viheliäs paikka kuvata talvella — kunnes se maaginen hetki tapahtuu.

Auringonlaskun valo on talvella kuin oikukas kaveri, joka lupaa tulla kylään mutta saattaa viime hetkellä perua. Silti minä seison lakeuksilla toiveikkaana, kamera valmiina ja varpaat jo puoliksi tunnottomina. Mutta juuri siksi tähän hommaan jää koukkuun: mikään ei ole varmaa, ja jokainen onnistunut hetki tuntuu pieneltä ihmeeltä.

Kun lähden kuvaamaan, en oikeastaan jahtaa yhtä kuvaa. Jahtaan mahdollisuutta.
Sitä hetkeä, jolloin taivas repeää auki, lumi syttyy hehkumaan ja jokin vanha rakennus – kuten tämä karjapaimenten tupa – muuttuu äkisti tarinaksi, ei vain kohteeksi.

Valmistautuminen alkaa kotona:

• pilvikartta auki,
• valon suunta tarkistettu,
• ja realistinen arvio siitä, kuinka monta kerrosta vaatetta tarvitaan, jotta pysyn toimintakykyisenä.

Palataan kuvaamiseen

Etelä-Pohjanmaan lakeuksilla mikään suunnitelma ei ole lopullinen. Täällä tuuli tekee mitä haluaa. Se heiluttaa jalustaa, jäädyttää sormet ja pyyhkii lumipölyä linssille juuri silloin, kun valo olisi täydellinen. Toisaalta se myös muotoilee hangen, piirtää pintaan kuvioita ja tuo maisemaan liikettä, jota ei muuten syntyisi. Eli vähän kuin hankala työpari, joka kuitenkin tekee lopulta hyvää jälkeä.
Näiden kuvien kuvaushetkellä lunta oli vain 3-5 cm, toim. huom.

Talvella valo on nopea ja temperamenttinen. Aurinko nousee ja laskee matalassa kaaressa, ja sen väri muuttuu jatkuvasti. Jos epäröit viisi minuuttia, olet jo myöhässä. Lakeuksilla oppii liikkumaan vaistonvaraisesti – kuin seuraisi eläintä, joka saattaa kadota milloin tahansa.

Ja sitten on sääennuste, tuo optimistinen ehdotus. Pilvet voivat repeytyä juuri oikealla hetkellä tai sulkeutua kuin verho. Olen oppinut, että joskus kannattaa lähteä liikkeelle, vaikka ennuste lupaisi pelkkää harmaata. Lakeuksilla pienikin valon rako voi muuttaa kaiken. Mutta myös pilvinen keli ja sininen hetki voivat luoda kauniit raamit kuvalle.

Kun aurinko viimein koskettaa horisonttia, maailma muuttuu. Silloin ei enää mietitä asetuksia tai täydellistä sommittelua. Silloin vain kuvataan, hengitetään ja toivotaan, että sormet kestävät vielä viisi minuuttia. Asetukset ja sommittelu pitää olla jo mietittynä valmiiksi.

Lopulta kuvaaminen lakeuksilla ei ole taistelua luontoa vastaan – se on tanssia sen kanssa.
Pientä neuvottelua tuulen, valon — tai sen puutteen ja omien hermojen välillä.
Ja juuri siksi se palkitsee enemmän kuin helpompi maisema.

Täydellinen talvikuva ei synny tekniikasta. Se syntyy siitä, että antaa valon yllättää – ja on itse paikalla, kun se päättää olla yhteistyökykyinen. Joskus voi lähteä kameran kanssa ulos, vaikkei täydellistä kuvaa olisi tiedossakaan. Pääasia että saa kokea hienon hetken luonnossa. Auringonlaskun värit syttyvät, korppi lentää korkealla yli, kanahaukka liitää maiseman poikki tai metsäkaurislauma saapuu metsänrantaan. Ehkä ei tapahdu mitään ja nautitaan vain hiljaisesta rauhasta.

Yökuvauksessa pätee ihan samat lainalaisuudet. Eräänä yönä revontulisovellukset ja Ilmatieteenlaitos kertoivat, että revontulet ovat todennäköisiä. Se on täysin verrattavissa sääennusteeseen, eikä niitä sitten lopulta näkynyt koko yönä. Ensimmäisen kerran mittarit olivat punaisella illalla yhdeltätoista ja viimeisen kerran viiden aikaan aamulla — ja monta kertaa siinä välissä. Minä odotin, kävin välillä mökillä lämmittelemässä ja kokeilin taas uudestaan — taivas pysyi sinisenä. Mutta kuutamo oli komea ja pakkaslumi narskui kivasti kenkien alla taivaltaessani pitkin maisemaa ja etsiessäni sopivaa sommitelmaa. Parina yönä taivas peittyi äkisti pilviin ja oli ihan sama mitä revontuliennusteet sanoivat, jos niitä oli, ne jäivät pilvien taa.

Kenttäpäivän opit

Pieni yhteenveto niille, jotka haluavat tiivistelmän – tai jotka lukevat blogeja samalla kun kahvi jäähtyy.

1. Valo on nopea ja oikukas.
   Jos epäröit, se katoaa. Jos juokset sen perässä, se pysähtyy vain kiusallaan.
2. Tuuli ei ole vihollinen, mutta se ei ole ystäväkään.
   Se tekee parhaansa sabotoidakseen jalustaa, mutta muotoilee hangen kauniimmaksi kuin kukaan meistä.
3. Sääennuste on enemmän runoutta kuin tiedettä.
   Lakeuksilla pilvet tekevät mitä haluavat, ja usein juuri silloin kun et odota mitään, saat kaiken.
4. Kerrospukeutuminen on elinehto.
   Jos tunnet sormesi, et ole välttämättä vielä tarpeeksi kauan odottanut sitä täydellistä valoa.
5. Täydellinen kuva syntyy harvoin suunnitelman mukaan.
   Se syntyy siitä, että olet paikalla, kun luonto päättää olla yhteistyökykyinen – ja sinulla on vielä toimintakykyinen etusormi.

Vaatetusvinkki

Kylmiin keleihin ja etenikin paikallaan pönöttämiseen suosittelen vaatetukseksi seuraavaa:

• pitkät alushousut + väliasun housut tai college-housut + toppahousut
• pitkähihainen aluspaita + väliasun paita tai college-paita + toppatakki
• kaulahuivi/tuubihuivi
• riittävän paksu pipo tai karvalakki
• paksut sukat tai villasukat (muista jättää ilmatilaa kenkiin)
• vuorelliset talvikengät
• valokuvaushanskat, esim. Vallerret Markhof Pro V3 -kuvaushanskat + alushanskat tarvittaessa. Vallerretilla on myös paksuja lapasia ja alushanskoja.