Talvinen aamu lintujen kanssa ja asiaa linturuokinnalta

Tänään heräsin parin tunnin unien jälkeen puoli kolmen aikaan yöllä, sillä Pohjois-Amerikasta tuli Simon d’Entremontin livekoulutus luontokuvaamisesta ja kuvien käsittelemisestä. Lopulta en kovin paljon oppinut uutta asiaa, mutta aina noista jotakin saa irti ja jää korvan taakse.

Heräämisen ja kuvaamisen aloittamisen välissä oli monenlaista touhua. Päivän lintukuvaukset alkoivat vähän ennen yhdeksää aamulla ja päättyivät puoli yhden jälkeen iltapäivällä. Mutta sain kuitenkin reilut 3,5 tuntia raitista ilmaa ja laatuseuraa — niin linnuista kuin hyvästä ystävästäkin, ei voi valittaa.

Ruokintapaikalla uutena lajina kävi pariin otteeseen kuusitiainen, joka oli erittäin mieluinen havainto. Lintupaikalta havaittuna toiseksi uudeksi lajiksi voi laskea naakan, mutta naakkaparvi lensi metsän yli, eivätkä ne tienneet ruokinnasta mitään. Paikalla oli mustarastaita enemmän kuin ennen, kaksi koirasta ja yksi naaras. Sinitiaisia, talitiaisia ja punatulkkuja kävi aalloittain ruokailemassa. Ruokinnalla pistäytyi myös pariin otteeseen kaksi hömötiaista, mutta yksi sinitiainen ei niistä pitänyt ja se ajoi hömötiaista takaa. Syytä sinitiaisen käyttäytymiseen en osaa edes arvailla, sillä ainakin ruokaa oli kaikille riittävästi.

Linnut ovat jo mukavasti tottuneet ihmisen läsnäoloon, eivätkä arkaile yhtään — näin ollen niitä pääsee kuvaamaan lähempää ja saa sitä myöten parempia kuvia. Reilu viikko niiden totuttamiseen meni — joskin se tapahtui varmaan molemmin puolin lähinnä alitajuisesti, eikä niinkään tarkoituksenmukaisesti. Ensimmäisellä kerralla tarkkailin lintuja 20 metrin päästä, nyt ne eivät piittaa vaikka käyn välillä tarkastamassa, että ruokinta-automaatti varmasti toimii. Ne vain istuvat lähioksilla ja odottavat kiltisti, että pääsevät taas hakemaan jyviä. Kerran aiemmin automaatissa jäi siemenet jumiin ja ruokatarjotin pääsi tyhjäksi, siksi sitä pitää välillä käydä tarkistamassa. Yksi sinitiainen lensi noin 20 cm pääni yläpuolelta suoraa kohti ja katosi jonnekin selkäni taakse. Yksi lintu lensi minun ja ystäväni välistä. Pitkät pätkät kamerani vain lepäsi sijoillaan ja minä tarkkailin lintuja ihan tarkkailemisen ilosta. Kiva nähdä miten linnut ahmivat ruokaa, jota niille olen laittanut tarjolle.

Meitä suosi tänään hyvä keli, sopiva pieni pakkanen ja kirkas päivä toi vähän valoa metsään. Pääasia oli tietysti, ettei satanut vettä, kuten viime aikoina on satanut. Ei se toki minua estä menemästä luontoon, mutta mukavampaa on kuvailla, kun ei tarvitse suojautua ja suojata kalustoa sateelta. Lunta toivoimme valon pehmentämiseksi ja heijastimeksi, mutta sitä ei nyt sitten yöllä satanutkaan niin kuin olimme ajatelleet. Maa näytti lähinnä kuuraiselta, kun lumipeite oli niin ohut ja sitäkin vain paikka paikoin. Valon vähyydestä johtuen valotusaikaa joutui pitämään verrattain pitkänä, haaveilemani lentokuvat jäivät vain haaveiksi.

Joku mies harhaili paikalle kun olimme lähdössä, hän oli kuullut meidän juttelun ja tuli uteliaana katsomaan. Toivon vain, että ruokintapaikka saa olla rauhassa ja pysyy vain meidän kolmen tiedossa. En todellakaan kaipaa mitään ihmisryntäystä ruokintapaikalle, saatika että joku sitä vandalisoisi. Mutta jos ruokintaa pitää siirtää jonnekin, toivon että se tapahtuu nyt, eikä sydäntalvella kun on pakkasta ja linnut ovat jo tottuneet paikkaan.

Sellainen päivä tänään, nyt on muistikortilla 2100 kuvaa eli vähintään loppupäivän kohtalo on sinetöity. Toisaalta odotan innolla miltä kuvat näyttävät isolla ruudulla, mutta toisaalta edessä on pitkä ja tylsä rupeama, kun joudun valikoimaan kuvista huonot pois.

Yllä oleva mustarastasnaaraan kuva on yksi ensimmäisistä tänä aamuna. Otin tämän yli puoli tuntia ennen auringonnousua, oli aika hämärää.

Kuvan asetukset; joillekin ne antavat osviittaa miten hämärää pihalla oli valokuvaamisen näkökulmasta.

• Valotusaika: 1/40 s
• Aukko: f/6.3 (suurin mitä objektiivissani saa täyteen mittaan zoomattuna)
• ISO: 25 600

Tässä kuvia joita olen ruokintapaikalla kuvannut.

Olen tehnyt ruokinnalta myös videon. Lisäsin videoon rauhoittavaa taustamusiikkia. Lintujen kuunteleminen ja katseleminen rauhoittaa mieltä ja saa aivot erittämään ”mielihyvähormonia” eli dopamiinia. Dopamiini myös säätelee motivaatiota, oppimista, tarkkaavaisuutta ja liikkumista. Katso mitä video sinussa aiheuttaa. Video on katsottavissa YouTubessa.

Käpytikkakin on jo käynyt syömässä ruokinnalla. Yllätyksekseni se ei kuitenkaan ollut rasvasiementangon kimpussa, vaan söi kuorittuja auringonkukansiemeniä lintulaudalta. Tikka roikkui puunrungolla ja kurkotteli sieltä lintulaudalle. Senkin sain videolle.

Tässä kaikki lajit, jotka olen vajaassa kahdessa viikossa havainnut ruokinnalla tai lähistöllä, ollessani itse ruokintapaikalla. Tähti niiden lajien perässä, jotka ovat syöneet tarjoamaani ruokaa.

• Talitiainen*
• Sinitiainen*
• Hömötiainen*
• Kuusitainen*
• Punatulkku*
• Mustarastas*
• Käpytikka*
• Vihervarpunen
• Närhi (Yllätin kerran närhen ruokintapaikalta ja se oli melko varmasti syömässä, mutta täysin varmaksi en voi sanoa.)
• Harakka (Harakka on osoittanut kiinnostusta ruokintaa kohtaan, mutta en ole saanut sitä kiinni itse teosta.)
• Naakka
• Varis
• Korppi
• Metsämyyrä (Tämä on oletus, sillä metsämyyrä on Suomen runsaslukuisin nisäkäs. Se saattoi olla myös jokin muu myyrä — näin sen vain vilaukselta.)
• Metsäkauris