Perjantaina kävimme lyhyellä patikoinnilla Tampereen Hervantajärven retkeily- ja luonnonsuojelualueella. Komoot-sovellus sanoi, että suunnittelemamme reitti sopii kaikille ja kaiken kuntoisille. Tiesin kyllä jo etukäteen, että se ei pidä paikkaansa. Ei se nyt mitään Himalajan ylitystä vastaa, mutta kyllä siellä on sen verran mäkiä, kiviä ja juuria, ettei se ole jokaisen pala kakkua. Varsinkin kevättalven jäisillä keleillä reitti voi olla jopa vaarallinen joidenkin laskujen/nousujen osalta. Ja kyllä niissä sai näin kesähelteelläkin puuskuttaa ja hikoilla. Matkaan lähtiessä jalkaan sujahti kumpparit, kun lähipäivät olivat olleet niin sateisia. No, niillä ei sitten tehnyt juuri muuta kuin sai pidettyä jalat lämpimänä 27 asteen helteessä. Parissa kohtaa oli vähän mutaa, mutta muuten reitti oli kuiva. Tarvoimme metsässä 5 km ja aikaa saimme kulutettua koko reissuun kuvaamisineen ja makkaranpaistoineen 4 tuntia. Saavutus sinänsä. Todistetusti kävimme reitin lyhyydestä huolimatta kolmen kunnan alueella, kun kiersimme kolmenkunnan rajapyykin. Siinä kohtaavat siis Kangasalan, Tampereen ja Lempäälän rajat. Rajapyykille on Viitastenperän laavulta lyhyt matka. Koko reitillä eniten meitä ehkä hämmästytti miten vähän hyttysiä metsässä oli. Aivan muutamissa kohdissa niitä oli edes mainittava määrä, mutta etenkin alkumatkan ja laavulla saimme olla aivan rauhassa. Tällä kertaa puhelin pysyi taskussa ja otin matkakuvat vanhemmalla järjestelmäkamerallani ja käsittelin kuvia vähän enemmän kuin normaalisti. Mielestäni kuvista tuli mukavan tunnelmallisia, mutta se lienee makukysymys.
Retkellä mukana taas ja minua(kin) kuvaamassa Ville-Aleksi Alatalo Photography
Samu Aaramaa Photography 