Loittorengas makrokuvauksessa

Piti kirjoittaa tästä aiheesta vasta myöhemmin, kun olen päässyt enemmän testailemaan juuri hankkimaani loittorengassarjaa, mutta enhän minä malttanut olla kirjoittamatta nyt, kun olen niin innoissani asiasta 🙈 Ehkä kirjoitan sitten erikseen makrokuvauksesta myöhemmin 🤔

Mikä on loittorengas?

Loittorengas on yksinkertaisesti tyhjä ”putki”, joka tulee kameran ja objektiivin väliin. Jokaisella objektiivilla on tietty lyhin tarkennusetäisyys, jota loittorengas lyhentää jolloin pääsee lähemmäs kohdetta ja saa täten kuvauskohteen suuremmaksi. Lyhin kuvausetäisyys ilmoitetaan kennolta mitattuna eli kameran keskeltä. Sitä lähempää ei voi ottaa kuvaa, vaan kuva muuttuu sumeaksi.

Lyhin tarkennusetäisyys ja suurennussuhde

Testissä oli Canon 17-55 mm objektiivi, jossa lyhin tarkennusetäisyys oli etulinssistä mitatessani n. 12 cm, mutta kun laitoin kameran ja tuon objektiivin väliin 12 mm loittorenkaan, lähin tarkennusetäisyys etulinssistä mitattuna lyheni pariin senttiin. Luonnossa siis pieni muurahainen näyttää jo mukavan isolta kuvassa.

Kaikki näyttää suuremmalta mitä lähempää niitä katsoo, yksinkertaista 😊

Natiivi suurennussuhde tuossa putkessa on 0,17 kertainen ja se muuttuu 17 mm polttovälillä ja 12 mm loittorenkaalla 0,88 kertaiseksi, joka on jo lähellä oikeaa makro-objektiivia, jossa se on vähintään 1. Makrolinssin suurennussuhde on siis vähintään 1:1 eli kohde on saman kokoinen kameran kennolla/kuvassa kuin luonnossa.

Loittorenkaan plussat ja miinukset

Plussat

• Edullinen
• Kevyt ja pienikokoinen – kulkee helposti mukana.
• Tekee jo olemassa olevasta objektiivista ”makrolinssin”.
• Voi vaihtaa (yhteensopivaa) objektiivia ja täten saada erilaisia suurennuksia ja etäisyyksiä.

Miinukset

• Ei sovi kaikkiin objektiiveihin.
• Lyhentää telepäätä eli ei voi ottaa esim. maisema- tai muotokuvia.
• Ei yhtä hyvä kuvanlaatu kuin oikeassa makro-objektiivissa.
• Valovoiman väheneminen eli pimentää kuvaa (korjattavissa kameran asetuksilla).

Rajoituksia

Loittorengasta ei voi käyttää kaikkien objektiivien kanssa eli tarkista yhteensopivuus ennen loittorenkaan ostamista – ja osta sarja jos sinulla on sopiva objektiivi. Laajakuvaobjektiiveissa liian pitkällä loittorenkaalla lyhin tarkennuspiste siirtyy objektiivin sisään, jolloin kuva on vain sumea. Tämän koin käytännössä, kun yritin liioitella 17-55 mm objektiivin ja loittorenkaiden kanssa. Laitoin koko loittorengassarjan kameran ja objektiivin väliin yht. 68 mm, enkä saanut kuvaan mitään järkevää näkymään läheltä tai kaukaa.

Teleobjektiiveissa vaikutus on vähäisempi ja tuo 68 mm loittorengasyhdistelmä toimikin hyvin 70-300 mm teleobjektiivissa ~90 mm polttovälillä, kuva kiikareista suureni niin, että kiikareiden raoissa näkyy vuosikymmenten epäpuhtaudet 🙈

Tarkennus ja zoomaus

Takanäytöltä kuvaaminen saattaa helpottaa tarkennusta

Loittorengas on siitä(kin) mielenkiintoinen härpäke, että sen kanssa zoomirengas muuttuu myös tavallaan tarkennusrenkaaksi. Eli periaatteessa käytössä useampi tarkennus. Voit tarkentaa tarkennusrenkaalla ja automaattitarkennuksella ja siirtää tarkennuspistettä zoomaamalla ja liikuttamalla kameraa. Kannustan kokeilemaan. Huomasin myös, että tarkennusalue oli monessa kuvassa väärässä kohtaa, millin tai pari sivussa. Tätä voi koittaa korjata sillä, että katsoo kuvatessa kameran takanäytöltä kuvaa ja suurentaa sitä, niin näkee varmasti tarkennuspisteen just eikä melkein.

Valovoima ja syväterävyys

Loittorenkaan kanssa on huomioitava, että se pimentää kuvaa eli valoisuutta pitää korjata kamerassa pidentämällä valotusaikaa, suurentamalla aukkoa tai nostamalla ISO-arvoa. Jos loittorenkaan pituus on sama kuin objektiivin polttoväli, huononee valovoima puoleen.

Aukon koon suurentamisesta sellainen huomio, että loittorenkaan kanssa syväterävyysalue on valmiiksi pieni, jota iso aukko pienentää entisestään eli on vaarana, että heinäsirkasta on terävää vain osa silmistä. Voit kokeilla myös pinoamista eli kuvasarjan ottamista niin, että eri kohta on terävä (etuala, keskikohta, taka-ala – ota riittävän monta siivua!) ja pinota kuvat kuvankäsittelyohjelmassa yhdeksi kuvaksi, jossa koko kuva-ala on terävä.

• Jos kohde ei liiku, pidennä valotusaikaa.
• Jos kohde liikkuu, nosta ISO-arvoa, mutta varo liiallista kohinaa.
• Kokeile kuvien pinoamista.
• Viimeisenä: Suurenna aukkoa ja liiku kauemmas jos mahdollista, jolloin syväterävyysalue kasvaa. Lähtökohtaisesti aukko ei kannata olla kokonaan auki (pieni f-luku), vaan sitä kannattaa pienentää ja koittaa saada valoa kuvaan muilla keinoin. Oikeastaan se on nyrkkisääntö, että aukkoa kannattaa pienentää parilla-kolmella pykälällä, että kuvasta tulee terävämpi. Parhaan aukkoalueen löydät objektiivikohtaisesti esim. netistä.

Hinta korreloi laatua

Pitäisi olla hyvä ja tähän mennessä testailuni perusteella siltä vaikuttaa.

Loittorenkaan kanssa ei kannata pihistellä hinnassa, sillä halvimmissa malleissa tieto ei siirry objektiivin ja kameran välillä. Tämä taas johtaa siihen, että automaattitarkennusta ei voi käyttää ja esim. valotus pitää säätää käsin. Itse säädän kaiken muutenkin manuaalisesti, mutta ISO-arvo on yleensä automaatilla. En tiedä siirtyykö data toisinkaan päin eli jääkö halvemmissa malleissa kuvan metatiedot (valotusaika jne.) mysteeriksi. Kenko on (lukemani mukaan) hyvä merkki ja sen saa (Canoniin) uutena 140-160 €:lla. Hyvän käytetyn saa hyvinkin halvalla. Loittorengassarja on siitä kiva, että siinä ei ole lasia, joten kuva sen läpi on yhtä kirkas uutena kuin käytettynäkin.

Ilmainen vinkki

Tämä tuli vastaan YouTubessa, kun opiskelin loittorenkaiden ihmeellistä maailmaa. Eli jos kuvissa on heijastumia ja muuta epätarkkuutta, sitä voi vähentää ja kontrastia nostaa vuoraamalla loittorengas sisältä mustalla itsekiinnittyvällä sametilla – jos sellaista löytää jostakin. Yritin etsiä sellaista netistä, mutta Suomesta sellaista ei löytynyt. Ehkä sitä voi kysellä askarteluliikkeistä. Amazon-verkkokaupasta löysin 12 dollarilla 45×200 cm rullan. Löytyy hakusanoilla ”Self Adhesive Felt Fabric” ja ”Soft Velvet Drawer Liner”.

Edit: 29.7.2024
Tässä kuvia, joita olen ottanut ”tositilanteessa” loittorenkaalla/-renkailla. Kamerana Canon R6 Mark II ja objektiivina Canon 70-300 mm.
Kuvia on käsitelty Adobe Lightroom Classic -ohjelmassa.

Lisää aiheesta

• Digikuva – Loittorenkaat, halpa tapa saada makrokuvia
• Kaikki tietämisen arvoinen makrokuvauksesta
• Makrokuvaus (10 vinkkiä parempaan makrokuvaukseen) – Skandinavian Photo