Aamuajelu Etelä-Pohjanmaalla

-7,3 ⁰C, 1 m/s kaakkoistuulta, kosteus 91 %, selkeää – pilvisyys 0/8

Aamulla puhelin herätti 4.35. Nousin vuodesohvalta ja puin vaatteet päälleni. Menin keittiöön keittämään kahvia ja nauttimaan aamupalaksi voileipäkakkua. Huitaisin aamulääkkeet suuhuni ja lähdin ulos raapimaan jäätä auton lasista. Mustarastas säesti sulosoinnuillaan puuhiani. Lähdin tukikohdasta sinisen tunnin aikoihin eli noin klo 5.30.

Ajoin rauhassa Alajokitietä Ämpin sillan kautta Kosolanluoman yli ensimmäisenä määränpäänä Lapuan Alakylän Jokitie.

Matkalla pysähdyin pariin otteeseen kuvaamaan auringonnousun värejä. Seurailin myös hanhien lentoa ja otin niistä joitakin kuvia. Hanhia oli paljon.

Seuraavaksi pysähdyin kuvaamaan paria rusakkoa ja yli lentäneitä hanhia.

Sitten pysähdyin pellolla kasvavaa koivua kuvaamaan ja samalla kuulin hanhien ääntä tulosuunnasta. Palasin vähän matkaa taakse päin ja jäin kuvaamaan isoa tundrahanhiparvea, joka ruokaili ja lepäsi pellolla. Seassa oli myös ainakin tundrametsähanhia ja taigametsähanhia, ehkä muitakin hanhia – kuka tietä… Lähdin taas jatkamaan matkaa ja vastaan lensi 3 laulujoutsenta.

Seuraavaksi pysähdyin kuvaamaan kurkipariskuntaa – komeita lintuja. Samasta paikasta näin sivusilmällä liikettä kauempana lähellä metsänrantaa. Kettu se siellä puuhaili aamupuuhiaan. Koetin sitäkin kuvata, vaikka se oli toivottoman kaukana – aina pitää yrittää.

Ajoin vähän matkaa ja pysähdyin summaamaan aamua puhelimen muistioon, jotta voin myöhemmin kirjoittaa aamun retken mahdollisimman tarkasti. Sitten hörppäsin vettä ja rupesin suunnittelemaan seuraavaa siirtoa.

Päätin ajaa Jokitien päähän, sitten palan matkaa 16-tietä itään Lapuanjoen yli ja lähteä Alajoentietä, kääntyä Keskitielle ja sitä pitkin Kauhavan Saarimaahan.

Saarimaassa pysäytin ja sammutin auton. Otin kiikarit ja ”lintukameran” ja menin auton viereen pällistelemään. Kiurujen liverrys täytti tienoon. Uusi kurkipari vahvisti liittoaan kailottamalla kuuluvasti. Hanhien kaakatus kantautui Lapuan puolelta. Töyhtöhyyppien omintakeista ääntelyä kuului sieltä täältä. Muutama kiuru tuli aivan viereeni esittämään kappaleitaan ja soidinlentoaan. Ladon päädyssä tuulihaukanpönttö odotti vielä asukkaitaan. Mikäs siinä katsella ja kuunnella auringon hellimää lakeutta. Ilma oli puhdasta ja pikkupakkasessa raikas hengittää.

Saarimaasta ajoin Pernaalle välillä pysähtyen merkkaamaan uusia havaintoja ja laskemaan yksilömääriä. Olin takaisin tukikoohdassa Yhdeksän nurkilla. Siitähän se on hyvä aloittaa päivän muut puuhat.

Aamun eläinlajit: