Sää: -13 °C, tyyntä tai heikkoa tuulta, aurinkoista, ilmankosteus 87 %, lumensyvyys 10 cm (metsässä enemmän kuin tämä havaintoasemalta ilmoitettu määrä)
Aamulla nukuin univelkoja pois vähän vahingossa ja myöhästyin muutaman minuutin fysioterapiasta. Treenit meni ihan kivasti. Päästyäni salilta ulkoilmaan törmäsin pian lintujen iloiseen lirkutukseen ja ensin luulin lintuparven olevan tilhiä. Menin lähemmäs kuuntelemaan ja katseleemaan. Siinä oli joku nainen pysähtynyt ihmettelemään samaa ja hänkin sanoi, että erehtyi äänen perusteella luulemaan lintuja tilhiksi. Lähempi tarkasteleminen kuitenkin osoitti lintujen olevan varpusia, ei siis pikkuvarpusia vaan niitä “perinteisiä” tai “tavallisia” varpusia, se oli kiva yllätys sekin ja sain siitä Pirkanmaan lintututieteellisen yhdistyksen kuntakisaan uuden lajipinnan – sponden eli spontaanin havainnon vieläpä. Sponden vaihtoehtona on bongaus eli tilanne kun käydään bongaamassa toisen löytämä lintu.
Seuraavaksi kävin mutkat kotona ja varustauduin kirpsakassa kelissä istumiseen. Otin jopa vähän evästä mukaan, kun en tiennyt kauanko pihalla viihdyn, oletin että auringonlaskuun saakka ja niinhän siinä sitten kävikin. Otin mukaan myös ruokaa linnuille, sillä arvelin sitä mahtuvan taas automaatteihin.
Alussa ruokintapaikka vaikutti hiljaiselta, vain muutamia linnun ääniä kuului sieltä täältä. Ruoka oli kuitenkin kelvannut ja täytinkin ensi töikseni auringonkukka- ja maapähkinäautomaatit. Ruokinnalla on kuorittua auringonkukkaa, maapähkinää, talipalloteline ja rasvasiementanko.
Sitten alkoi se tutuksi tullut odottaminen. Ensin paikalle tuli talitiaisia, sitten sinitiaisia ja pian kaukaa kuului variksen raakuntaa. Kotvan kuluttua muita lajeja alkoi tulla paikalle yksitellen verkkaiseen tahtiin. Päivä ei ollut erityisen vilkas, mutta toisaalta olin ruokinnalla vasta iltapäivällä, tällä saattaa olla tekemistä asian kanssa. Myöskin maapähkinät olivat mennessäni lintujen saavuttamattomissa, linnuille tarkoitettuja pähkinäautomaatteja lukuunottamatta. Tuntuu etteivät linnut oikein ymmärrä pähkinäautomaatteja, pitäisi saada sellainen, mistä pähkinät on helpompi saada ulos.
Linnut kommunikoivat paitsi lajin sisällä toisilleen, myös lajien välillä. Tai ehkä pitäisi sanoa, että lajit tunnistavat toisten lajien ääniä, joista on niille itselle hyötyä tavalla tai toisella. Lajit siis todennäköisimmin ymmärtävät ainakin toisten lajien kutsu- ja varoitusääniä. Ainakin sekaparvissa viihtyvät pikkulinnut ymmärtävät toisiaan, se auttaa niitä ravinnonsaannissa ja parvi tuo myös turvaa pedoilta.
Mustarastas oli kiva vieras pitkästä aikaa. Samoin kaksi hömötiaista, jotka ovat olleet vähän aikaa pois, tai ainakaan minä en ole niitä nähnyt. Pähkinät houkuttelivat paikalle myös töyhtötiaisen ja kuusitiaisen, oikein mieluisia vieraita molemmat. Ehkä edellä mainitut olivat päivän huippuvieraita minulle, mutta tykkään kyllä kaikista linnuista ja muistakin eläimistä. Olin innoissani myös harakasta, joka tuli tarkastaamaan ruokinnan tarjonnan. Syömään se ei uskaltanut, se on fiksu ja villi lintu. Ikävä kyllä harakka on ainakin pihabongauksen tulosten myötä ollut taantumaan päin, mutta iloinen uutinen on se, että puukiipijä on yleistynyt.
Vihervapuset kävivät ruokinnan lähellä, mutta jäivät puihin tirskuttelemaan, eivätkä laskeutuneet syömään. Ne tekevät välillä niin, syytä en osaa edes arvailla.
Päivän lintulajit esiintymisjärjestyksessä olivat seuraavat:
- Talitiainen
- Sinitiainen
- Varis (äänihavainto)
- Punatulkku
- Mustarastas (2 krt)
- Kuusitiainen
- Hömötiainen (2)
- Vihervarpunen (parvi oli paikalla hetken aikaa, eivät syöneet)
- Harakka (pikainen piipahdus)
- Töyhtötiainen (2 krt)
Kaikille tiaisille ja mustarastaalle maistui parhaiten maapähkinät ja eritoten ne, jotka olivat tippuneet maahan. Ne ovatkin linnuille oikein superruokaa, sillä niitä on helppo syödä ja ne sisältävät paljon rasvaa eli energiaa. Sinitiaiset söivät myös rasvasiementankoa ja punatulkuillle maistui tuttuun tapaan kuoritut auringonkukansiemenet. Maahan päin lintuja ei kannata vasta varten ruokkia, sillä siinä piilee salmonellariski. Linnut pääsevät ulostamaan ruoan sekaan ja sitä kautta toiset linnut voivat saada salmonellatartunnan. Salmonella tappaa nopeasti paljon lintuja. Salmonellatartunnan saanut lintu on höyhenet pörhöllään ja olemukseltaan apaattinen. Pitää silti myös muistaa, että linnut pörhistävät höyheniään kovalla pakkasella lämmön karkaamisen ehkäisemiseksi, pörheistä untuvista ja höyhenistä lämpö ei karkaa yhtä helposti kuin sileistä. Linnut myös pitävät taukoja ruokailussa muutenkin, saattavat sulatella ruokaa välillä.
Päivän lintuja kuvina:
