Maanantaina 26.1. klo 12-13.45
Sää: Pilvisestä puolipilviseen, −7,0 °C, ilmankosteus 86 %, lumensyvyys 9 cm, ajoittaista heikkoa lumisasdetta.
Tuo lumensyvyys vähän mietityttää, sillä metsässä on mielestäni paljon enemmän lunta. Tuo mittaustulos on Tampereen Härmälästä, mihin on linturuokinnaltani linnuntietä yli 7 km. Asema sijaitsee Tampereen Pyhäjärven rannikkoalangolla n. 1 km järven lahden rannasta etelään. Tampereen keskusta-alue on pohjoisessa 2-3 km päässä. Asema on puoliavoimessa puistossa, jonka ympärillä on omakotitaloasutusta. Järvisyys 10 km säteellä asemasta n. 20 %.
Metsäruokinnalla
Saavuin metsäruokinnalleni lintujen tirskutuksen saattelemana. Aluksi pelkäsin, etten kuule mitään, kun minulla oli karvalakki päässä ja sen läpät alhaalla poskia suojaamassa. Mielenkiinnolla odotin mitä linnut tykkäävät vaatetuksestani, kun eilen minulla oli maastokuvioiset vaatteet (takki, hanskat, pipo) ja linnut tuntuivat arastelevan outoa habitustani. Nyt minulla oli tavallisesti käyttämäni sininen toppatakki. En tiedä onko näillä asiayhteyttä, mutta nyt linnut eivät pelänneet yhtään.
Vaatetta minulla oli aivan liikaa päällä, sillä ensin säätiedote lupasi kylmää. Totuus oli jälleen kerran toinen. Lämmin tuli jo kävellessä, mutta kroppa ei jäähtynyt missään vaiheessa ruokinnalla pönöttäessäni. Alakropassa minulla oli pitkät kalsarit, väliasun housut, oloasun housut ja toppahousut. Yläkropassa oli väliasun paita, paksu villapaita ja paksu untuvatäytteinen toppatakki. Päässä oli se karvalakki ja käsissä JahtiJakt hanskat – todella lämpimät! Hanskat toimivat hyvin kameran ja puhelimenkin kanssa, mikä oli pienoinen yllätys. Kävin tarkistamassa Motonetin sivulta ja kyllähän siellä tuosta kosketusnäytön kanssa toimivuudesta mainitaan – en muistanut tai tiennyt. Minulla on kalliit (lähes 100 €) valokuvaushanskat Vallerretilta, mutta nämä Motonetin hanskat näyttävät lyövän ne laudalta. Hintaan näillä oli vain 12,90 €.
Heti alkuun koin oikein mieluisen yllätyksen, kuusitiainen saapui pitkästä aikaa ruokinnalleni. Näin sen viimeksi lyhyesti rasvatangolla viime vuoden puolella ja hyvä kuva jäi saamatta. Edelleenkään en ihan huippukuvaa saanut, mutta riittävän hyvän, että linnun tunnistaa helposti. Kuusitiaiselle maistui kuoritut auringonkukansiemenet.
Paikalla oli sinitiaisia ennätysmäärä, niitä sain laskettua 5 yksilöä.
Punatulkkuja oli noin 10 yksilöä.
Talitiaisten määrää en saanut laskettua, mutta arvioisin niitä olleen noin 5-7.
Käpytikasta sain ensin äänihavainnon, mutta iloiseksi yllätyksekseni se tuli kahteen kertaan ruokinnalekin ja söi molemmista automaateista auringonkukansiemeniä.
Korpista sain äänihavainnon juuri kun olin tekemässä muutaman minuutin mittaista videopäiväkirjaa ruokinnan kuulumisista.
Vihervarpusia sain laskettua 9 yksilöä, mutta niitä saattoi hyvinkin olla enemmänkin. Ne hajaantuvat puihin sen verran tehokkaasti, että niitä on hankala laskea tarkasti. Edustettuna oli sekä koiraita, että naaraita.
Orava tuli ruokinnalle ja etsi auringonkukansiemeniä maasta isomman automaatin alta. Näin sen toistamiseen ruokinnalla. Sen jälkeen kun asensin oravalle oman maapähkinäautomaatin, on lintujen ruokinta saanut olla rauhassa. En tiedä onko näilläkään asiayhteyttä, sillä en tiedä varmaksi onko orava vielä edes tajunnut omaa automaattiaan. Linnut sieltä käyvät kähveltämässä maapähkinöitä. Orava näki minut ja kipaisi puuhun varoittelemaan ja heiluttelemaan häntäänsä tomerasti.
Päivän videoterveiset ruokinnalta.
