Hyväksi valokuvaajaksi tuleminen vaatii uusimman kameran ja monimutkaisimmat viritykset. Onko sinulle kerrottu niin? Se ei pidä paikkaansa. Upeat kuvat syntyvät ennen kaikkea siitä, miten katsotaan ja havainnoidaan ympäristöä. Tänään haluan kertoa, mitä olen oppinut luontokuvauksesta ja kumota muutaman yleisen myytin – ja samalla avata konkreettisia kuvaustilanteita kentältä. Vaikka puhun luontokuvauksesta, monet asiat pätevät myös muihin kuvauksen suuntiin.
Ensinnäkin mainitaan muutama selvä asia. Luonnon tunteminen kokonaisvaltaisesti auttaa luontokuvauksessa, kuvasit sitten maisemia tai eläimiä. Maisemakuvissa pitää tietää avaruuden ilmiöt sekä sääilmiöt ja osata seurata niitä ja tietää valon suunta ja muut ominaisuudet. Simon d’Entremont sanoi eräässä webinaarissa, että villieläinkuvaajan pitäisi ensin kuvata maisemia. Tässä on järkeä. Sillä lailla oppii sommitelmia ja johtavia linjoja sekä monia muita hyödyllisiä asioita, jonka jälkeen on helpompi kuvata tunnelmallisia eläinkuvia. Ensin etsitään kuvauksellinen miljöö ja sitten odotetaan, että jokin eläin saapuu sinne. Muutenkaan eläinten perässä ei pidä juosta. Eläinkuvauksessa lajituntemus ja lajien kunnioittaminen on erittäin tärkeää.
Alla olevan kuvan otin vanhalla (07/2017) ja parjatulla Canon 6D Mark II -kameralla sekä EF 24-105 mm IS USM objektiivilla (08-09/2005). kun olin menossa Valkeakoskelle kuvaamaan auringonnousua ja etsimään korentoja. Auringonnousu oli aika tylsä, jos niin voi sanoa ja korennot jäivät löytymättä, kun olin liian aikaisin liikenteessä. Niinkin voi käydä. Yö oli ollut kylmähkö ja aamuyöllä tienoo oli paksun sumun peitossa. Aamu kajasti sumuverhon läpi ja katuvalot toivat tielle omaa dramatiikkaa. Minun oli pakko pysähtyä ja ikuista tuo hetki – näistä kuvista tulikin päivän parhaita kuvia. Lintutornilla, jonka läheltä lähdin neuvojen perusteella korentoja etsimään, havaitsin mukavasti lintuja ja aamu oli varsin onnistunut. Olin märkä kuljettuani pitkän ruohikon läpi ja kylmäkin oli, mutta mikään ei saanut minua lannistumaan. Ja usein jos se mitä yrittää ei onnistu, oppii jotakin – niin nytkin. Seuraavalla kerralla tiedän mennä korentojahtiin, kun korennot ovat saaneet siipensä kuiviksi. Ja toisekseen nyt tiedän monta uutta lintutornia.
Kuvien tiedoissa on kameran ja objektiivin perässä (suluissa) kyseisen laitteen julkaisuajankohta eli se kuukausi ja vuosi kun se tuli markkinoille. Esim. Canon EOS 450D (01/2008). Tämä ihan vain siksi, että näet miten vanhoja osa laitteista on ollut kuvaushetkellä ja minkälaisia kuvia niillä on saanut aikaan.
Kuvan tiedot
Kamera: Canon EOS 6D Mark II (07/2017)
Objektiivi ja polttoväli: EF 24-105 mm IS USM @ 28 mm (08-09/2005)
Valotusaika: 1/4 s
Aukko: f/4.0
ISO: 100
Kuvattu Lempäälässä 11.8.2025
Myytti 1: ”Ilman uusinta kameraa ei voi onnistua”
Olen kuvannut lintuja ja maisemia välineillä, joita moni pitäisi vaatimattomina. Silti niilläkin olen saanut aikaan kuvia, jotka välittävät tunnelman ja hetken. Kamera on vain työkalu – tärkeintä on se, miten katson ja mitä huomaan.
Otin maisemakuvia Canon 450D kameralla, joka tuli markkinoille tammikuussa 2008. Yhdellä sillä ottamallani kuvalla osallistuin Tampereen valokuvausseuran sisäiseen valokuvakilpailuun syyskuussa 2024 ja kuva pärjäsi aivan kohtuullisesti. Kuva on otettu kolmen aikaan yöllä 7. heinäkuuta 2009. Siis kilpailuhetkellä lähes 17 vuotta vanhalla kameralla otettu kuva 15 vuotta aiemmin. Kroppikennoisena kamerana (ei siis täyden kennon kamera) se ei ole tunnettu hämäräkuvausominaisuuksistaan. Kamerassa oli kiinni ns. kittilinssi eli objektiivi joka tuli kameran mukana. Minulla ei silloin ollut myöskään jalustaa eli kuvasin tuon kuvan käsivaralta.
Kuvan speksit
Kamera: Canon EOS 450D (01/2008)
Objektiivi ja polttoväli: Canon EF-S 18-55 mm @ 20 mm (08/2007)
Aukko: f/5
Valotusaika: 1/125 s
ISO: 400
Kuvattu jossain päin Etelä-Pohjanmaata 7.7.2009
Myytti 2: ”Valokuvaus on pelkkää tekniikkaa”
Tekniikka antaa raamit, mutta kuvan voima syntyy tunnelmasta. Kun luonnossa valo muuttuu tai lintu lehahtaa siivilleen, minun tehtäväni on olla läsnä ja valmis. Asetukset auttavat, mutta ne eivät koskaan korvaa herkkyyttä nähdä.
Alla oleva hirvisonni ilmestyi kyttäystelttani viereen kuin aave. Aivan tyhjästä ja aivan äänettömästi. Katselin hirven vasemmalla (kuvaa katsoessa oikealla) puolella avautuville pelloille toiveissani nähdä kettuja tai metsäkauriita, joita pellolla silloin tällöin oli. Tein monta ”tyhjää” reissua, näkemättä yhtään toivomistani kuvauskohteista. Tuona iltana menin muuten vain ja kaiken varalta kyttäämään, kun ei parempaakaan tekemistä ollut. Kun olin ajanut ja kävellyt kyttäyspaikalle ja saanut kyttäysteltan pystyyn, aloin vähän toivoa, josko vaivannäköni palkittaisiin jotenkin. Tapahtui jotakin uskomatonta. Samalta istumalta näin metsäkauriin, ketun vesimyyrä suussa ja tämän hirven. Hirven näin tosiaan aivan vahingossa, kun vilkaisin kyttäyskopin sivuluukusta pihalle. Todella varovasti käännyin hieman hirveä kohti ja kuvasin hankalasta asennosta tämän majesteettisen eläimen.
Kuvan speksit
Kamera: Canon EOS 7D Mark II (09/2014)
Objektiivi ja polttoväli: TAMRON SP 150-600 mm G2 @ 600 mm (09/2016)
Valotusaika: 1/640 s
Aukko: f/6.3
ISO: 6 400
Kuvattu Ilmajoella Etelä-Pohjanmaalla 11.6.2022
Kenttäpäiväkirjan hetki
Eräänä varhaisena aamuna (27.6.2025) olin Tampereen Iidesjärven rannalla, kun usva nousi veden pinnasta. Yritin kuulla luhtakanan äänen ties monettako kertaa ja jäin odottamaan – toiveissa oli myös, että se näyttäytyisi. Kamera oli valmiina, mutta en tehnyt monimutkaisia säätöjä – tiesin, että hetki ratkaisee. Yhtäkkiä näin laulujoutsenperheen kapeikon toisella puolella ja näin miten ne uivat kohti valoa. Siirryin hieman parempaan paikkaan lintujen tästä tietämättä ja jäin odottamaan, että ne menisivät sopivaan linjaan valon suhteen. Ne lipuivat hiljaa eteenpäin ja lopulta valo osui niiden höyheniin niin, että ne hehkuivat kultaisina. Painoin laukaisinta, ja kuva tallensi juuri sen tunnelman, jonka olin kokenut: hiljaisuuden, odotuksen ja luonnon herkän kauneuden.
Kuvan speksit
Kamera: Canon EOS R6 Mark II (11/2022)
Objektiivi: TAMRON SP 150-600 mm G2 @ 600 mm (09/2016)
Valotusaika: 1/1 000 s
Aukko: f/8.0
ISO: 800
Kuvattu Tampereella 27.6.2025
Myytti 3: ”Hyvä kuva vaatii täydellisen suunnitelman”
Luonto ei tottele käsikirjoituksia. Tuo laulujoutsenkuvakin syntyi sattumasta – siitä, että olin paikalla ja valmis painamaan laukaisinta oikealla hetkellä. Kärsivällisyys ja tarkka havainnointi ovat arvokkaampia kuin yksityiskohtainen suunnitelma. Ei voi toki sanoa niinkään, ettei suunnitelmista olisi apua. Monesti lajien ja ympäristön tunteminen auttaa eläinten, kasvien ja maisemien löytämisessä.
- Jos menet pellolle iltahämärissä kesäaikaan, sinulla on hyvät mahdollisuudet nähdä sarvipöllö – jos niitä alueella on.
- Jos katsot illalla säätiedotteen ja se lupaa puolipilvistä tai sumua, sinulla on hyvät saumat saada aamulla hienoja maisemakuvia.
- Jos revontulimittarit huutavat punaisena, sinulla on hyvä mahdollisuus nähdä revontulia.
- jne.
Mutta sattumalla on iso rooli luontokuvauksessa ja luontokuvaajan tärkeimpiä työkaluja onkin kärsivällisyys ja kyky oppia käsittelemään pettymyksiä.
Myytti 4: ”Jälkikäsittely pilaa aitouden”
Kun editoin kuvia esim. Lightroomissa, en yleensä muuta todellisuutta, vaan vahvistan sen, minkä jo näin ja tunsin jo luonnossa. Editointi on osa luovaa prosessia, jatkumoa sille hetkelle, jolloin kuva syntyi. Joskus muutan kuvan luonnetta enemmän taiteellisella tavalla, katsomalla kuvaa ja miettimällä miten saisin siitä tietyn tunteen heräämään.
Minulta ei pääsääntöisesti lähde ainuttakaan kuvaa editoimattomana maailmalle, tämä johtuu siitäkin syystä, että kuvaan raakakuvia, jotka ovat kamerasta tullessaan haaleita ja värittömiä. Kuvat käsitellään vastaamaan lunnollista kuvaa tai kuvaan tehdään joku haluttu tunne. Niin tekee muutkin, eikä se mitään pilaa – jos joku muuta väittää, se johtuu yleensä siitä että valittaja ei itse jaksa tai osaa käsitellä kuvia. Voisi sanoa, että raakakuvien käsittely on sama asia, kuin filmikuvien kehittäminen.
Alla oleva kuva pärjäsi Nordic Photo Championship 2025 eli pohjoismainen valokuvausmestaruus 2025 kisassa Ruotsissa tänä keväänä. Toinen siellä pärjännyt kuvani oli kottarainen juomassa vettä jään reunalla – sen kuvan nimi oli ”Thirsty for life” eli ”Elämänjano”. Ennen kaikkea olin iloinen siitä, että lintukuvat ja niinkin tavalliset lajit pärjäsivät kisassa. Olen jostakin kuullut, että kuvakilpailuihin ei kannata edes lintukuvia lähettää, kun niitä tulee niin paljon. Varmaan totta sekin, mutta näemmä niitä silti kannattaa lähettää.
Tuon variskuvan muuten otin kotipihasta. Olin lähdössä kuvaamaan, kun viereen lehahti varis lumikasan päälle. Avasin varovasti juuri sulkemani peräkontin ja nostin kameran sieltä esille. Hitain liikkein pystyin olla säikyttämättä varista ja sain siitä kuvia. Ei tarvi aina lähteä ulkomaille saadakseen kilpailuissakin menestyviä kuvia.
Kuvan tiedot
Kamera: Canon EOS R6 Mark II (11/2022)
Objektiivi ja polttoväli: TAMRON SP 150-600mm G2 @ 400 mm (09/2016)
Valotusaika: 1/2 500 s
Aukko: f/7.1
ISO: 2 000
Kuvattu Tampereella 6.3.2024
Lopuksi
Luontokuvaus ei ole kilpavarustelua, vaan kykyä nähdä ja kertoa tarinoita. Kun luotan silmääni ja herkkyyteeni, huomaan, että luonnon pienet yksityiskohdat – linnun siiven kaari, talviaamun valo, kesäyön hiljaisuus – tekevät kuvasta unohtumattoman.
Kuvan tiedot
Kamera: Canon EOS 7D Mark II (09/2014)
Objektiivi ja polttoväli: Canon EF-S 18-55 mm @ 18 mm (08/2007)
Valotusaika: 1/50 s
Aukko: f/ 4.0
ISO: 400
Kuvattu Seinäjoella Etelä-Pohjanmaalla 11.6.2017
Kaiken ydin on lähteä ulos ja nauttia luonnosta
Välillä on hyvä istahtaa paikalleen ja keittää vaikka kahvit. Luontokuvaus ei ole suorittamista.
Kuvan tiedot
Kamera: Canon EOS 7D Mark II (09/2014)
Objektiivi ja polttoväli: Canon EF-S 18-55 mm @ 29 mm (08/2007)
Valotusaika: 1/60 s
Aukko: f/5.0
ISO: 400
Kuvassa on käytetty myös Canon Speedlite 430EX III-RT salamaa, joka oli irti kamerasta. Salaman valon näkee parhaiten kahvipannun oikeassa kyljessä.
Kuvattu Seinäjoella, Etelä-Pohjanmaalla 2.6.2017
Samu Aaramaa Photography 
Yksi ajatus artikkelista “Valokuvauksen myytit nurin ja hetkiä kentältä”