Tampereen Rantaperkiössä iltahämärässä

Alla Rantaperkiön ryteikköä.

Tämä oli syksyn kolmas kerta, kun kävin Rantaperkiön ruokinnalla lintuja kuvaamassa. Aamusta oli verikokeet ja sitten saikin jo pian mennä fysioterapiaan, missä meni yllättävän kauan. Mutta saipahan taas paljon hyvää uutta tietoa. Olin fysioterapiaan mennessä ottanut varmuuden vuoksi kuvauskaluston mukaan, sillä oli tarkoitus pitkästä aikaa mennä kuvaamaan – nyt kun kelikin vähän suosi. Oli kyllä hämärää ja kameran asetukset olivat usein aivan tapissa, mutta ainakaan ei satanut vettä.

Fysioterapiasta päästyäni minulla oli mielessä kaksi vaihtoehtoa. Joko menisin viereiselle järvelle (tai pikemminkin lammelle) kuvaamaan kesyjä sorsia ja oravia tai Rantaperkiön ruokinnalle lintuja kuvaamaan. Hyvin nopean mietintätuokion päätteeksi valitsin jälkimmäisen. Matkaa ruokintapaikalle oli enemmän, mutta siellä houkutteli mahdollinen peukaloisen kohtaaminen.

Peukaloinen kuitenkin jäi tällä(kin) kertaa löytymättä, mutta paikalla oli mukavasti muita lintuja. Linnut viheltelivät, visertelivät ja tirskuttelivat ruokintapaikalla, kun kävelin yläkautta ruokintapaikan ohi, josta pääsisin kiertämään jyrkän ja liukkaan penkereen alapuolelle ja lähemmäs ruokintaa. Minut otettiin siipikansan puolesta hyvin vastaan ja näytille tultiin välillä niin lähelle, että piti ottaa pakkia, kun objektiivin lähin tarkennusetäisyys ei riittänyt.

Yllä oleva tikli on kuvattu vastavaloon ja se oli kameralta katsoessa siluetti. Mutta kiitos kameran laajan dynaamisen alueen ja nykyisten kuvankäsittelyohjelmien, siitä sai pelastettua vielä jonkinlaisen kuvan.

Kameran muistikortille päätyivät seuraavat lintulajit:

• hippiäinen
• hömötiainen
• mustarastas
• närhi
• puukiipijä
• sinitiainen
• talitiainen
• tikli
• töyhtötiainen
• viherpeippo

Toisista kuvista tuli parempia kun toisista, mutta onneksi on koko talvi aikaa yrittää parantaa. Aurinkoinen päivä olisi Rantaperkiössä hyvä, sillä ruokinta on niin varjossa. Tänäänkin osa kuvista on kuvattu asetuksilla 1/500 s, f/6.3 (täysi aukko) ja ISO 51 200, niin kuin tuo mustarastaskuva ylempänä. Noin pitkällä valotusajalla ei lintujen liikkeet pysähdy ja toisaalta ISO-arvo on hurja. Entisessä peilikamerassani (Canon 7D Mark II) maksimi käyttökelpoinen ISO-arvo oli 6 400, sitä isommilla arvoilla tuli liikaa kohinaa kuviin.

Tänään otin ruokinnalle mukaan monopodin, jonka päässä oli kiikku (gimbal). Meinasin jo kääntyä takaisin ja viedä sen autoon, mutta onneksi en tehnyt niin. Siinä hämärässä ja noilla asetuksilla lisätuki oli tarpeen. Kamerana minulla oli Canon R6 Mark II ja objektiivina Tamron 150-600 mm G2. Mukana oli myös maisema- ja yleiskamerani Canon R, jossa oli 24-105 mm objektiivi kiinni. Repussa oli vielä 16 mm, 50 mm ja 70-300 mm objektiivit. 70-300 mm olisi ollut joissakin kohdissa hyvä nopeutensa ja tarkkuutensa, sekä lähemmän tarkennusetäisyytensä takia, mutta unohdin sen, kun innoissani keskityin lintujen tarkkailemiseen ja kuvaamiseen.

Tässä muutama kuva päivältä:

En ehtinyt olla ruokintapaikalla kuin noin 40 minuuttia, mutta sain jakoon lähteviä kuvia yli 20 kpl. Se on hyvä saldo. Tuossa paikassa se on ihan normaali määrä ja joskus saa enemmänkin. Mutta kun vertaa pidempiin patikointeihin metsissä kuvuaskaluston kanssa, voi olla täysi työ saada edes viittä jakoon kelpaavaa kuvaa tallennettua.