Suomen ikimetsien tilanne on tällä hetkellä huolestuttava: vain pieni osa vanhoista luonnontilaisista metsistä on suojeltu, ja avohakkuut sekä metsätalous uhkaavat niiden säilymistä. WWF:n ja muiden järjestöjen raportit korostavat, että Suomi kantaa merkittävän vastuun EU:n jäljellä olevien ikimetsien suojelusta. (1.,2.,3.)
Nykytilanne
- Suojelun taso: Alle 3 % Etelä-Suomen metsistä on pysyvästi suojeltu. (3.)
- Uhanalaisuus: Noin 76 % metsäluontotyypeistä Suomessa on uhanalaisia, ja 31 % uhanalaisista lajeista elää metsissä. (3.)
- Lajisto: Metsissä elää arviolta noin puolet Suomen tunnetusta lajistosta. (3.)
- Avohakkuut: Ympäri Suomea tehdään edelleen paljon avohakkuita, myös alueilla, joissa niiden haitat ilmastolle ja vesistöille ovat hyvin tiedossa. (2.)
Haasteet
- Teollisuuden paine: WWF:n raportin mukaan hallitukset Suomessa ja Ruotsissa saattavat asettaa teollisuuden puunsaannin etusijalle vanhojen metsien suojelun kustannuksella. (1.)
- Hiilinielut: Metsien hakkuut ja hoitotavat vaikuttavat merkittävästi hiilinielujen säilymiseen. Luonnonvarakeskuksen selvitysten mukaan metsien hiilinielu on pienentynyt viime vuosina. (4.)
- Ilmastovaikutukset: Avohakkuut runsasravinteisissa suometsissä aiheuttavat merkittävää ilmasto- ja vesistökuormitusta. (2.)
Kansalaisten näkemykset
- Ilmastobarometri 2025: Suomalaiset tukevat metsänomistajien ja viljelijöiden kannustamista ilmastotoimiin, mutta enemmistö katsoo, että hakkuumääriin ja metsien hoitotapoihin tulisi kiinnittää enemmän huomiota hiilinielujen turvaamiseksi. (5.)
Joskus kuulee sanottavan, että kyllä Suomessa metsää riittää. Mutta totuus on toisenlainen. Suomessa on arviolta vain noin 3 % luonnontilaista metsää, eli metsää, jossa ihmisen toiminta ei näy. Tästä noin 203 000 hehtaaria on Luonnonvarakeskuksen mukaan luokiteltu luonnontilaiseksi tai luonnontilaisen kaltaiseksi metsäksi. Tämä on siis suhteutettuna kaikkiin metsiimme.
Vanhat metsät ovat monestakin syistä arvokkaita. Monet eläimet tarvitsevat vanhoja metsiä selviytyäkseen, niin myös kasvit ja käävät. Kaikki ovat tärkeitä kokonaisuudelle. Ja nimenomaan isompia yhtenäisiä metsäalueita, eikä tilkkua siellä toista täällä. Monet lajit eivät voi siirtyä metsästä toiseen avohakkuun tai peltojen yli, jolloin ne jäävät pieneen metsään vangiksi, jos ympäriltä kaadetaan puut.
Nuori talousmetsä on lajiköyhä niin kasveiltaan, kuin eläimiltäänkin. Monen lajin tarvitsemaa lahopuuta siellä ei ole lainkaan.
Metsänhoitoa kyllä voidaan tehdä vastuullisestikin ja sitä soisi tapahtuvan lisää. Että ne ikimetsät jätettäisiin rauhaan ja keskityttäisiin nuorempiin metsiin. Varttuneemmissa metsissä voi valikoidusti harventaa, jolloin siitä hyötyy kaikki: luonto ja ihminen. Eikä luonto ja ihminen tietenkään ole kaksi toisistaan erillään olevaa asiaa, me tarvitsemme luontoa, enemmän kuin se meitä.
Yhteenveto
Suomen ikimetsät ovat äärimmäisen arvokkaita biodiversiteetin ja ilmaston kannalta, mutta niiden tilanne on kriittinen. Suojelu on riittämätöntä, ja avohakkuut sekä teollisuuden intressit uhkaavat jäljellä olevia vanhoja metsiä. Kansalaisten tuki metsien paremmalle suojelulle on olemassa, mutta poliittiset päätökset ratkaisevat, säilyvätkö nämä metsät tuleville sukupolville.
Lähteitä
- https://wwf.fi/uutiset/2025/01/wwfn-raportti-suomen-ja-ruotsin-suojelemattomat-vanhat-metsat-yha-uhattuina/
- https://yle.fi/a/74-20183806
- https://www.sll.fi/opi-lisaa/metsat/
- https://metsateollisuus.fi/uutishuone/aktiivisella-metsanhoidolla-kasvu-ylos-ja-tuhot-alas-ilmasto-kiittaa/
- https://www.ely-keskus.fi/web/ilmastoyksikko/-/ilmastobarometri-2025
Samu Aaramaa Photography 