Tampereen Kaupin metsät ja Pyynikinharju

Olen kärvistellyt masennuksen kanssa lähiaikoina, mutta tänään oli parempi päivä. Kävin heti patikoimassa pariinkin eri otteeseen. Ensin kävin Tampereen Kaupin metsissä vähän uusia maastoja tutkimassa. Siellä pääsin kuvaamaan talitiaista ja mikä parasta, hömötiaista. Samassa parvessa oli myös töyhtötiaisia, mutta ne eivät kuvaajan toiveita kuunnelleet vaan menivät omia menojaan. Maasto vaihteli hoidetusta latupohjasta juurakon ja kivikon kautta tieosuuteen. Tai kai se tie oli, kun siellä tuli auto vastaan. Talvella siinä kyllä menee hiihtolatu, että tiedä sitten Lintuja havaitsin vain muutaman lajin, osittain varmasti kovasta tuulesta johtuen, sillä metsässä ei kuullut edes omia ajatuksiaan. Etenkin järvenrantareitillä puhuri oli kova ja laineet löivät rantaan, kauempana näkyi vaahtopäitä. Tuolla reissulla havaitsemani lintulajit olivat käpytikka, korppi, töyhtötiainen, hömötiainen ja talitiainen. Yksilömäärätkään eivät päätä huimaa, mutta tosiaan, yksilöitä oli taatusti enemmän kuin mitä minä havaitsin. Loppumatkasta näin isomman hömötiaisparven ja pääsin kuvaamaan niitä, mutta olivat mokomat korkealla puissa ja liikkuivat alati tapansa mukaan. Jos sitten olivatkin hetken paikallaan jonkun silmun kimpussa, silmu oli niin ohuessa oksassa, että koko oksa heilui. Oli haasteellista kuvata. Yhden omasta mielestäni vähänkin onnistuneen kuvan sain, sen julkaisen myöhemmin.

Kaupista ajelin kaupan kautta kotiin, söin, siirsin kuvat koneelle ja annoin puhelimen akun lataantua täyteen. Editoin kuvat nopeasti ja kun puhelimen akku oli täynnä, lähdin kohti Pispalaa.

Pispalassa kiersin Pispalan luontopolun. Kiersin sen vastapäivään, sillä halusin varmistaa, että näen lounaasta paistavan auringon, kun aamun patikointi meni pääsääntöisesti varjossa. Heti reitin alussa näin käpytikan ja otin siitä kuvia. Seuraavaksi tuli kuulohavainto talitiaisesta. Sitten lisää käpytikkoja. Seuraavaksi suuntasin harjulla olevalle näköalapaikalle ottamaan maisemakuvan. Selfie tietysti ennen sitä, kuten kunnon luontokuvaajan kuuluu Näköalapaikalla sain kuulohavainnon punatulkkuparvesta. Matka jatkui ja tuli lisää havaintoja käpytikoista. Yhdessä kohtaa kuvaamani käpytikka sai häädön toisen käpytikan toimesta, liekö sitten jo liian tiheä populaatio tuolla harjulla. Loppumatkasta kuulin jotain kaunista linnunlaulua, mutta en osannut sitä yhdistää mihinkään lintuun. Kävi mielessä josko sittenkin oli jonkun kepponen ja joku nauhuri soitti linnunlaulua puussa Tai ehkä se oli karannut kanarialintu, mistä sitäkään tietää. Se jäi mysteeriksi niin minulle kuin Merlinillekin (lintujen äänien tunnistussovellus). Eli Pispalan harjulta tuli nuo kolme lintulajia: käpytikka, talitiainen ja punatulkku.

Yhteensä sirot neliseiskat talsivat tänään 6 km ja ulkoilmaa sain haistella 2,5 tuntia. Lintulajeja ei tullut paljoa, mutta se oli tiedossa jo etukäteen, kun reittejä mietin. Linturetket ovat sitten erikseen ja eri paikoissa. Mutta olipa kiva päästä metsään, kyllä se vain on terapeuttista. Huomisesta ei taas tiedä, mutta pitää olla kiitollinen tästä päivästä.