Aamulla heräsin hyvissä ajoin ja meinasin jo jatkaa unia, kun yö meni niin huonosti. Tulin kuitenkin toisiin ajatuksiin ja rupesin kahvinkeittopuuhiin. Kahvia juodessani katsoin somekommentit ja jaoin yhden kuvan eri ryhmiin. Puin ulkovaatteet päälle ja takin alle laitoin villapaidan siltä varalta, että jään linturetken jälkeen lintutornille seuraamaan syysmuuttoa. Keräsin varusteet kasaan ja puin kameraliivin päälle. Heitin repun selkään ja telejatkeen olkalaukkuun. Ripustin kamerat rinnuksille ja lähdin pihalle. Heti pihalle päästyäni totesin ilman olevan melko raikas, vain noin 8 astetta. Laitoin tavarat autoon ja palasin sisälle vaihtamaan lippalakin ohueen pipoon ja laitoin vielä sormikkaat käteen. Valmista ja ei kun kohti Iidesjärveä.
Aamun linturetki oli antoisa. Lähdin bongaamaan pähkinähakkeja, jotka löysinkin heti matkan alkupäässä. Kaksi lähti pois ennen kuin ehdittiin päivää sanoa, mutta yksi jäi kuvattavaksi. Tai no, jäi paikalle. Kuvausten suhteen se oli kyllä yksi hankalimmista tapauksista. Linnulle täydet pisteet siitä miten voi olla näkyvällä paikalla koko ajan piilossa. Aina oli edessä heiniä, lehtiä, oksia ja ties mitä. Lintu poukkoili sinne tänne ja oli koko ajan kameran tarkennusta nopeampi. Ja jos linnun sai jollain ihmeen konstilla hyvin kuvaushollille, niin se käänsi kuvaajalle selkänsä. Sinänsä sen touhuja oli hauska seurata ja siinä vierähtikin hyvä tovi.
Jatkoin matkaani ja seuraavaksi järven selältä lähti sorsaparvi lentoon ja päästin sarjan kuvia siihen suuntaan tunnistuskuvan toivossa, jotka sainkin, linnut olivat haapanoita. Näyttää siltä, että haapanakoiraat ovat jo värjäytymässä uudelleen kohti kevään juhlapukua.
Kun sain sorsat kuvattua, pähkinähakki huuteli takaani puun latvasta, että tulepa uudestaan kuvaamaan minua. No minähän menin. Lähestyin vähän ja kuvasin, sitten taas lähestyin ja taas kuvasin. En halunnut säikyttää lintua pois. Tällä kertaa oli vähemmän tavaraa edessä, mutta edelleenkään sitä mieleistä kuvaa en saanut. Touhuni näytti kai toivottomalta, kun lintukin päätti ryhtyä auttamaan ja lensi viereiseen sembramäntyyn. Siitä sain ihan ok kuvan, mutta se huppuotos jäi vieläkin saamatta.
Jatkoin taas matkaani ja pian viereeni pusikkoon tuli pajulintu kertomaan kuulumisia, muutama vihellys kertoi kaiken oleellisen. Harakka lensi kiireissään tai ainakin kiireisen näköisenä jonnekin. Punarinta tuli kurkkimaan ja tirskuttelemaan viereeni ja pian sen kaveri vastaili takanani. Silkkiuikkunuoriso äänteli järvellä. Pääsin reitilläni kääntöpisteelle, jossa helvetinkoneet jyrsivät puuta hakkeeksi. En jäänyt siihen paikkaan sen pidemmäksi aikaa, kun ajattelin lintujenkin lähteneen ääntä pakoon. Paluumatkalla kohtasin vähäsanaisen kollegan. Vaihdettiin ne pakolliset ”onko mitään näkynyt” -kommentit ja jatkoimme matkaa kumpikin omaan suuntaamme.
Parkkipaikalla kävin vielä kurkkaamassa järvelle, jossa näin useammankin telkän sukeltelevan ahkerasti. Noin parin kilometrin lenkki sekä tunnin verran raitista ulkoilmaa ja havaitsin 16 lintulajia, ei huono tähän aikaan vuodesta. Ja mukavana bonuksena vuosipiste (bongaus) ja kuvat pähkinähakista.
Päivän lintulajit olivat:
Haapana, tukkasotka, telkkä, silkkiuikku, sepelkyyhky, käpytikka, harakka, pähkinähakki, varis, sinitiainen, talitiainen, pajulintu, punarinta, peippo, viherpeippo ja tikli.
Tosiaan tähän aikaan vuodesta tunnissa tuollainen määrä lajeja. Tästäkin voidaan päätellä, että vaikkei Iidesjärvi ehkä enää ole veroisensa, niin se on edelleen hyvä lintujärvi. Eikä tuossa ole kaikki lajit, mitä siellä oli, moni jäi näkemättä ja kuulematta. Sen tiedän muiden havainnoista ja mm. sinisorsa on niin varma tapaus, että niitä siellä varmasti olisi ollut, jos olisi vähän pidemmän lenkin tehnyt.
Iidesjärven luontopolku on muutenkin mukava. Keidas aivan kaupungin ytimen lähellä. Suosittelen lämpimästi. Itse kävelen siitä usein vain osan, jolloin lähden joko Nekalan matonpesupaikalta tai maakasojen läheltä ja käyn toisessa päässä kääntymässä, välillä käyn tekemässä mutkan myös Viinikanojan sillalla (Lokintaival 5). Matka matonpesupaikalta Viinikanojalle on noin 1,5 km, joten siitä tulee sopiva 3 km aamulenkki ennen pidempää luontoretkeä tai lintutorniin asettumista. Lintutorni on Iiidesjärven itäpäässä (Nekalantie 101).
Samu Aaramaa Photography 