Kuulin Iidesjärven lintutornilla sanan, joka jäi päähäni, Pärrinkoski. Ihmisten nimiä en muista, mutta paikkojen nimet jäävät jotenkin mieleen. Ennen Tampereelle muuttoa olin jo tutkinut karttoja ja katsellut luonnonsuojelualueita, joissa aioin jollakin aikataululla käydä. Peltolammi-Pärrinkosken luonnonsuojelualue on päässyt ajan saatossa jotenkin unohtumaan. Halusin kuvata jotakin koskea/liikkuvaa vettä pitkällä valotusajalla ja minulla oli toinen paikka mielessä, mutta koska Pärrinkoski oli uusi paikka, halusin mennä sinne. Samalla saisin testata kunnolla uusia maasto-/vaelluskenkiä, etenkin niiden luistonesto-ominaisuuksia ja vedenpitävyyttä. Maa oli sateiden jälkeen märkää ja arvatenkin metsässä tulisin kävelemään liukkaiden juurien päältä. Ihanteellinen testiympäristö.
Lopultahan siinä kävi niin, että oikeastaan mikään muu ei ollut kuivaa, kuin uudet goretex-kengät, kun vesisade pääsi yllättämään oikein kunnolla. Säätiedote lupasi pilvistä, jonka jälkeen se muuttui niin, että vettä saattaa tulla hetken aikaa 0,2 mm. No sitä vettä tuli sitten taivaan täydeltä suuren osan paluumatkasta. Vaan eipä tuo haittaa, kengät tuli testattua, kuvat koskesta otettua ja löytyi yksi uusi lempipaikka, joka on linnuntietä vain 8 km päässä tukikohdastani.
Peltolammin-Pärrinkosken luonnonsuojelualue perustettiin 26.8.1992. Luonnonsuojelualueen vanha osa on pinta-alaltaan 31,39 hehtaaria ja sitä laajennettiin 3,3, hehtaarilla vuonna 2016 hajuheinän kasvupaikkojen turvaamiseksi. Alue sijaitsee Sarankulman ja Peltolammin kaupunginosissa Tampereen eteläpuolella. Luonnonsuojelualue kuuluu Viikinsaaren tavoin Pirkkalan lehtokeskukseen. Lisäksi Myllypuron ja Pärrinkosken rauhallinen ja viihtyisä puromaisema tekevät alueesta arvokkaan suojelukohteen.
Juuri kun olin ottamassa kuvia itsestäni, peukaloinen tuli viereiseen risukkoon päästelemään hälytysääniä. Kuvassani katson juuri peukaloista. Otin omakuvan ja lähdin jatkamaan matkaani. Muutoin matkalla seuraa pitivät ainakin palokärki, mustarastas ja tiaiset, mahdollisesti tämän kesän poikue. Vaikka alue on pieni, siellä pääsee erämaan tunnelmaan, myös siinä mielessä että lintuihin ei paljon törmää. Mutta metsässä on elämää, on faunaa ja flooraa. Harvinaisuuksiakin alueella on, jos osaa etsiä.
Matkaa Pärrinkosken retkelle tuli n. 3 km ja raitista ulkoilmaa sain parisen tuntia, ei siis ollut kiire mihinkään. Askeleita kertyi 4 000.
Samu Aaramaa Photography 