Tuo kaakkuri pääsi yllättämään ja tilanne oli nopeasti ohi, otin vain kuvat mitkä sain ja tuossa on liian jyrkkä kulma. Alempaa olisi tullut parempi.
Sisältö
Paras kuvakulma eläinkuvauksessa
Lyhyesti: Paras kuva tulee, kun kamera on samassa tasossa eläimen silmän kanssa.
Tässä nyt ei ole kohteena eläin, mutta idea tulee selville.
Kuva: AllaSerebrina @ Depositphotos
Jos ei ole mahdollista päästä kuvattavan kanssa silmän tasalle, esimerkiksi kun lintu on puussa, kannattaa kasvattaa välimatkaa, näin kulma pienenee ja kuvasta tulee miellyttävämpi. Ei ole mitään järkeä ottaa kuvaa aivan puun alta, 90° kulmassa ja saada kuvaa pöllön p*****stä, puhumattakaan että siinä häiritään lintua aivan turhaa.
Tässä alla on kuva sinisorsanaaraasta. Olin noin 50 metrin päässä linnusta ja makasin mahallani jäällä, reppu oli pitkän objektiivin alla tukena.
Kuvan vasemmassa yläkulmassa näkyy kuvan tekniset tiedot: kamera, objektiivi, valotusaika (1/640 s), aukon koko (f/6.3), ISO-arvo (1 600) ja polttoväli (600 mm).
Yllä oleva kuva on ns. teknisesti aivan ok. Se ei ole ihmeellinen. Ihan tavallinen sorsa kävelemässä jäällä. Mutta alla on kuva saman lajin koiraasta, joka on kuvattu yläviistosta.
Kuten huomaat, tekniset tiedot ovat oleellisilta osin samat. Välimatkaa sorsaan oli vähemmän ja seisoin rantapenkereellä. Kameran ja sorsan välillä oli korkeuseroa n. 3 m ja kuvakulma n. 30°. Liian jyrkkä siis ja se näkyy kuvassa.
Vertaillaanpa kuvia vielä vieretysten. Raahaa keskellä olevasta ympyrästä oikealle ja vasemmalle nähdäksesi kuvat kokonaan.
Taustan pehmennys eli syväterävyys
Lyhyesti: Mitä suurempi aukko (pienempi f-luku), sitä nopeammin tausta pehmenee kohteen takana ja näyttää pehmeämmältä eli siellä ei näy risut ja ruusut.
Olet ehkä kuullut puhuttavan aukon koosta ja syväterävyydestä (tai doffista, DoF = Depth of Field). Ehkä jopa tiedät, että ne kulkevat käsi kädessä. Mitä isompi aukko (pienempi f-luku) sitä lyhyempi syväterävyysalue (m) on ja päin vastoin pieni aukko antaa laajan syväterävyysalueen. Syväterävyysalue on siis yksinkertaisesti alue (syvyys metreinä), joka kuvassa on terävä, muu alue on enemmän tai vähemmän pehmeää riippuen muutamasta muuttujasta.
Vinkki: Ajattele aukon kokoa eli f-lukua murtolukuna, niin siinä alkaa olla järkeä. Se ilmaistaankin objektiivissa murtolukuna, isoimpana mahdollisena aukon kokona. Esimerkiksi tuossa Tamron 150-600 mm G2 -objektiivissa aukko on 1:5-6.3, joka tarkoittaa sitä, että suurin mahdollinen aukko 150 mm:n polttovälillä on 1:5 ja se pienenee mitä suuremmaksi polttoväli kasvatetaan eli 600 mm:ssä se on enää 1:6.3. Joskus aukko on kiinteä koko polttovälialueella, tarkoittaen sitä että suurinta aukkoa (esim. f/2.8) voidaan käyttää laajakuvapäästä telepäähän eli koko zoomialueella.
Tausta on sitä pehmeämpi, mitä suurempi aukko on ja mitä kauempana tausta on kohteesta ja mitä lähempänä olet kohdetta. Ks. sinitiaisen kuva yllä.
Kiinnitetään nyt huomiota syvyyssuunnassa kohteen etu- ja takapuolella olevaan ”pehmeään” alueeseen. Tässä myös huomataan, että vaakatason kuvakulma näyttää lyhentävän syväterävyysaluetta. Nöyrästi alas vain siis.
Kaakkurin poikanen seuraa emoa.
Makasin vesisateessa metsäjärven rantarahkalla, jälleen reppua tukena käyttäen. Etäisyyttä lintuihin oli noin 100 m ja näillä asetuksilla se tekee syväterävyydestä vajaa 7 m. Linnuista vastarannalle on matkaa noin 50 m.
Maisemakuvauksessa tai jos kohde on ”syvä”, käytetään pientä aukkoa (f8-11, jopa pienempääkin). Eläimiä ja ihmisiä kuvatessa käytetään usein suurta aukkoa (f2.8-4). Syväterävyysaluetta voi muuttaa myös ”jalkazoomilla” eli siirtymällä lähemmäs tai kauemmas kohteesta. Mitä kauempana olet kohteesta, aukon pysyessä saman kokoisena, sitä laajempi on syväterävyysalue ja toisin päin.
Ihan vain huomiona, jos kuvaat päivällä, yöllä, lemmikkejä, ihmisiä, villieläimiä tai melkein mitä vain ja/tai haluat saada enemmän tietoa ja varmuutta kuvaamiseen, en voi kuin suositella lämpimästi sovellusta nimeltä PhotoPills. Englanninkielentaito toki vaaditaan – mutta onhan meillä Google ja sanakirjat. Tuon PhotoPills-sovelluksen saa Androidille ja iPhonelle. Se maksaa muutaman äyrin, mutta rahalle saa vastinetta. Suunnittelen sillä jopa kuvauspaikat kellonajan ja valon suunnan mukaan – erittäin näppärä auringonnousu ja -laskukuvauksissa.
Yllä PhotoPills-sovelluksen antama tieto syväterävyysalueesta antamillani tiedoilla. Nämä tiedot ovat sinisorsanaaraan kuvasta.
Eli tuohon PhotoPills-sovelluksen aliohjelmaan (anteeksi kömpelöstä suomennoksesta) nimeltä ”DoF” annetaan kameran merkki ja malli, polttoväli, aukko ja etäisyys kohteeseen, niin saadaan monenlaista dataa näkyville. Tuossa meitä kiinnostaa nyt siis punaisella merkitty syväterävyys, joka tuossa ensimmäisessä sorsakuvassa oli 2,62 metriä. Se on aika paljon, mutta en saanut sitä lyhemmäksi, kun en päässyt lähemmäs sorsia ja aukko oli jo suurin mahdollinen (f/6.3). Putkesta, jossa on iso aukko (esim. > f/4), käytetään myös termiä ”valovoimainen”. Iso aukko päästää enemmän valoa kameran kennolle ja sillä voidaan siis myös kaiken muun hyödyn lisäksi kuvata hämärämmissä olosuhteissa. Mikä unelma villieläinkuvaajalle!
Taustan häivytys, kun kohde on lähellä ja tausta kaukana.
Etäisyys varikseen oli n. 6 m, syväterävyyttä n. 10 cm, taustan puut n. 25 m.
Kuvaa on käsitelty Adobe Photoshop Lightroom Classic sekä Adobe Photoshop -ohjelmissa.
Tässä voi olla ensikertalaiselle pala purtavaksi, mutta yritin selittää asiat mahdollisimman lyhyesti ja käytännönläheisesti. Jos tämä ei muutamalla lukemisella aukea, niin sitten suosittelen valokuvauskurssia. Onneksi niitä järjestetään mm. kansalaisopistoissa. Kannattaa kuitenkin tutustua vetäjän omaan portfolioon, eikä ostaa kurssia nimen perusteella.
Jäikö jotakin oleellista mainitsematta? Muuta palautetta? Risuja tai ruusuja? Jätä kommentti suoraa tuohon alle tai kerro somessa huolesi, murheesi tai mahdolliset kiitokset.
Samu Aaramaa Photography 