Kaunis kuin pensas
Polkuja pitkin kulkeva puhelinkuvaaja voi vähän kummastella miksi joku ostaa pajupuskalta näyttävän puvun ja istuu se päällä metsän reunassa silläkin uhalla, että susi tulee ja merkkaa juuri sen ”puskan” reviirinsä rajapyykiksi. Maisemia ja makrokuvia kuvaava kansalainen ei tosiaan naamiointia tarvitse ja siitä voi olla pikemminkin haittaa. Sen sijaan villieläinkuvaajalle se voi olla ainoa keino päästä riittävän lähelle eläimiä tai ainakin siitä on useimmiten todella paljon hyötyä. Pitkiin teleobjektiiveihin verrattuna naamiointi on myös halpaa. Ja tietenkin sekä oma fiilis, että kuvat ovat aivan toisenlaiset kuin kaukaa kuvatessa.
Naamioitumisvaihtoehtoja
Itselläni on piiloutumistarkoitukseen
- naamioteltta
- 3D naamioponcho
- pari 3D naamiopukua (kesä ja talvi)
- naamioverkko
- henkilöauto (kyllä vain!)
Ponchoa voi käyttää myös naamioverkkona. Oma kokemukseni on se, että teltta on naamioitumisessa paras, mutta siinä on aina se kantamisen vaiva. Minun telttani on kokoon taitettuna pyöreä levy ja se on pop-up teltta, joka tarkoittaa sitä, että sitä ei tarvitse keppien kanssa kasailla. Teltta vain otetaan pussista pois ja annetaan levyn ponnahtaa teltaksi itsestään, sitten vain tapitetaan se maahan kiinni ja kömmitään sisään ja avataan tarvittavat luukut. Se on kätevä pystytyksen puolesta, mutta hankalan muotoinen kannettaessa. Normaalin mallinen teltta olisi tässä mielessä parempi. Tässä vielä tuo teltan pystytys videolla https://youtu.be/FIu68xcXVes?si=3b9itj-QHW8l3OHy&t=266, toki voi katsoa koko teerisoitimen kuvausvideonkin jos haluaa 😊
Tältä minä näytän teltan sisällä, ei pitäisi paljon eläimiä häiritä
Toiseksi paras naamioitumiseen on naamioverkko, sillä senkin suojissa voi vähän liikkua. Eläinten, kuten meidänkin, silmä on harjaantunut huomaamaan liikkeen, sillä se on elinehto. Saalistajalle se voi kertoa saaliista, saaliseläimelle mahdollisesta uhasta. Viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä on naamiopuku. Se on paras kulkemiseen, mutta antaa vähiten suojaa. Se on kyllä pätevä, jos on joku puska minkä suojissa oleskella, mutta avomaastossa siitä ei ole hyötyä, kun taas teltan voi pystyttää vaikka keskelle sänkipeltoa. Tässä kohtaa myös huomautus eläinten erilaisesta näöstä: jotkut eläimet näkevät UV-valon eli esim. hanhipassiin mentäessä voi olla järkevää valotella puku ym. UV-valolla läpi, ettei se hohda eläinten silmissä majakan lailla.
Naamiopuvussa kannattaa valita niin iso koko, että sen alle mahtuu vaatteita, tarvittaessa sadevaatteetkin, sen pitää olla myös mukava päällä. Se ei saa kiristää mistään. Myös teltan koossa kannattaa miettiä kantaminen vs. teltassa kököttäminen. Itselläni on ehkä vähän liian pieni teltta. En mahdu seisomaan siellä ja makaaminenkin onnistuu vain nurkasta nurkkaan. Tilaa tavaroille on vähän.
Tämä talvipuku voisi olla vähän isompi, on vähän tiukka kun on paksut vaatteet alla
Yllä olevat eläimet on kuvattu tuosta minun piiloteltasta, hirvi ja kettu samalta istumalta.
Viimeisenä naamiovaihtoehtona mainitsin auton, mutta se ei ole oikeassa elämässä se viimeinen tai edes huonoin vaihtoehto. Tietenkään sillä ei pääse kunnolla maastoon (tai ei saa mennä), mutta esimerkiksi pellolla olevia lintuja voi hyvin tarkkailla autosta käsin.
Tämä ei ole läheskään pahin paikka minne olen autoni ajanut. Nykyisellä en raaski ihan joka paikkaan mennä.
Olen kuvannut monet muuttolintuparvet autosta ja yhtenä syksynä hirviperhettä useaan otteeseen, myös kauriita on tullut kuvattua autosta päin, tänäkin keväänä. Autosta kuvatessa vain pitää ottaa huomioon lämpötilaero ja siitä johtuva lämpöväreily. Jos sinulla on kesähelteellä ilmastointi päällä ja auto on sisältä kylmä, sammuta auto ja avaa ikkunat. Anna ulko- ja sisäilman lämpötilan tasaantua. Samoin talvella, anna auton jäähtyä (myös pakoputki ja moottori) ulkona vallitsevaan lämpötilaan, jotta auton alta ei nouse lämpöä ja sitä myöten lämpöväreilyä, joka tekee kuvista sumeita ja pilaa ne. Kuvaa aina avoimesta ikkunasta, älä ikkunan, etenkään tuulilasin läpi – jos et usko, niin kokeile. Eläimet eivät jostakin syystä pelkää autoja, joten ne saattavat tulla hyvinkin lähelle. Muista aina autoa pysäköidessäsi ottaa huomioon muut tienkäyttäjät. Älä jää keskelle tietä töllistelemään, vaikka näkisit kuinka harvinaisen tirpan. Näitäkin valitettavasti näkee. Vältä peltoteitä viljelysaikaan jne. Maalaisjärjen käyttö on sallittua ja jopa suotavaa.
Mikäs tuossa on tuulensuojassa pehmoisella penkillä ihastella maisemia ja eläimiä.
Opi tuntemaan kuvattava laji
Kuten sanottua, eläin huomaa liikkeen, mutta se huomaa paljon muutakin. Eläin, ihan kuin ihminenkin, näkee poikkeamat maastossa. Avaralla pellolla oleva märkä kohta kerää kahlaajia ja lokkeja, puskat keräävät hyönteisiä ja sitä myöten lintuja, joillekin lato on suoja tai jopa pesäpaikka, ojat ja muut vesipaikat keräävät janoisia lähelleen. Opettele siis katsomaan ja näkemään kuin eläin. Opettele tuntemaan kuvattavan lajin käyttäytyminen, vuoden kierto ja elinympäristö. Katso kartasta ja maastosta sellainen paikka, joka voisi houkuttaa eläimet luonnostaan lähelle. Käytä myös kuuloaistia hyväksi. Esimerkiksi teerien soidin kuuluu kauas ja sitä voi lähestyä äänen perusteella. Voi myös kuunnella äänen suunnan ja katsoa kartasta siltä suunnalta jonkun avoimen paikan, jossa teeret tykkäävät pitää soidinta. Sitten mene maastoon, naamioidu ja odota.
Teerikukot soitimella. Kun menee pimeän aikaan pelipaikalle ja odottaa teltassa auringonnousua, teeret uskaltautuvat aivan teltan viereen. Mutta hiljaa pitää olla.
Kärsivällisyyttä
Varaudu ruoan ja juoman kanssa, sillä odotuksesta saattaa tulla pitkä. Tuon teerisoitimen kuvauksiin lähdin puoli kolmelta yöllä ja kuvasin viimeisen kuvani kahdeksan maissa. Noin kuuden tunnin reissu matkoineen vaikka tiesin tarkalleen mihin mennä. Luonto- ja etenkin villieläinkuvauksessa pitää myös henkisesti valmistautua siihen, että ei näe yhtään mitään, joskus kuukausiin, joidenkin lajien kohdalla jopa vuosiin. Se on vain pelin henki, koska luontoa ei voi määrätä. Houkutella voi, kun sen tekee eläimiä häiritsemättä, mutta paraskaan houkuttelu ei ole tae siitä, että eläimiä näkyisi.
Muita huomioita
Ole ajoissa paikalla. Aamukuvauksiin lähdetään keskellä yötä. Asemissa pitää olla jo hyvissä ajoin pimeän aikaan. Iltakuvauksiin lähdetään päivällä ja päiväkuvauksiin aamulla. Tämä tietenkin riippuu siitä miten kauan kuvauspaikalle siirtyminen kestää. Joskus kuvauspaikoilla ollaan yötä, ehkä useampikin. Yhtään ei ole pahitteeksi, jos on kameran kanssa piilossa valmiina jo pari – kolme tuntia ennen kuin eläimet oletettavasti tulevat paikalle. Liike ja tuoreet hajujäljet voivat pitää eläimet tehokkaasti poissa.
Metsän reunaan sulautuneena, pellolla oli metsäkauriita. Tilasin juuri tuohon pitkään objektiiviin maastokuvioisen suojan, kun huomasin muiden kuvaajien objektiivien loistavan auringonpaisteessa todella kauas. Eli naamioi myös kuvauskalusto.
Pue riittävän lämpimästi. Kun olet kauan aikaa paikallasi verenkierto hidastuu ja ruumiinlämpö laskee. Harvoin kytätessä on liian kuuma. Kesän hellepäivät ovat tietenkin eri juttu, mutta silloin on harvoin hyvä tilanne mitään kuvatakaan sillä harvat eläimet liikkuvat keskellä päivää. Kesäillatkin ovat viileitä jos olet shortsit ja t-paita päällä teltassa tuntitolkulla.
Tee olosi mukavaksi – ilman puhelinta
Älä räplää puhelinta tai tee mitään muutakaan, silloin se paras kuvaustilanne menee mahdollisesti ja jopa todennäköisesti ohi. Keskity luonnon seuraamiseen, siinä on ohjelmaa ihan tarpeeksi.
Tässä naamioteltassa olen istunut pitkät pätkät eläimiä odotellen ja kun hyvä tuuri on käynyt, myös kuvaten niitä. Useimmiten kuitenkin kuljen ilman naamiotelttaa ja maastoudun naamioponchon tai -puvun avulla niin hyvin kuin mahdollista. Otan naamioitumisen semi-vakavasti 
Jos ei eläimiä tule kuvaushollille, niin aina voi ihastella luontoa
Tämäkin auringonlasku olisi kotisohvalla jäänyt näkemättä 😉
Harrasta yhdessä ja juttele ihmisten kanssa
Liity paikalliseen (tai johonkin muuhun) lintutieteelliseen yhdistykseen, valokuvausseuraan ja/tai luontoryhmiin, niiden kautta saat kuvaamiseen lisäarvoa ja -tietoa. Maastossa ihmisen kohdatessasi, juttele hänen kanssaan, kysy mitä kuuluu ja kerro mitä olet itse tekemässä. Paikallisella ihmisellä, joka elää luonnon keskellä, ehkä jopa luonnosta, on varmasti tietoa paikallisista lajeista ja kuvauspaikoista. Muista että vierailla paikoilla sinä olet se vieras, kuuntele, kunnioita, anna tilaa, älä häiritse.
Nähdään maastossa!
Samu Aaramaa Photography 